Itäisen Välimeren auringonlasku on keltaisempi Saharasta levinneen pölypilven aikana kuin pilven hälvettyä. Värinmuutos näkyy kreikkalaisen taiteilijan kesäkuussa 2010 maalaamissa akvarelleissa ja samaan aikaan otetuissa valokuvissa. Maalaukset Panayiotis Tetsis, valokuvat Christos Zerefos
Itäisen Välimeren auringonlasku on keltaisempi Saharasta levinneen pölypilven aikana kuin pilven hälvettyä. Värinmuutos näkyy kreikkalaisen taiteilijan kesäkuussa 2010 maalaamissa akvarelleissa ja samaan aikaan otetuissa valokuvissa. Maalaukset Panayiotis Tetsis, valokuvat Christos Zerefos

Maisemamaalausten auringonlaskun väri kelpaa hiukkasmittariksi 1500-luvulta asti.

Vuosisadasta ja taidesuuntauksesta riippumatta maisemamaalausten taivaiden puna-vihersuhde osoittaa, miten paljon ilmakehässä on ollut valoa taittavia hiukkasia, kuten tulivuorten päästöjä tai ihmisten saasteita. Maalausten analysointi kelpaa siis yhdeksi keinoksi ilmakehän historian tutkimiseen. Kreikkalaisten ja saksalaisten tutkijoiden tuloksen julkaisi Atmospheric Chemistry and Physics.

Ilmakehäfysiikan professori Christos Zerefos Ateenan akatemiasta kollegoineen julkaisi samasta aiheesta alustavan tutkimuksen jo vuonna 2007 (pdf). Silloin analysoitavina oli auringonlaskuja maalausten valokuvista, joita tutkijat kokosivat netistä ja jotka olivat resoluutioltaan pieniä.

Nyt tutkimus toistettiin korkearesoluutiokuvilla ja muillakin kuin auringonlaskun aikaisilla taivaan kuvilla. Lisäksi teetettiin maalauskoe arvostetulla kreikkalaisella maisemamaalarilla.

Kaikkien näiden tutkimusten mukaan 1500-luvun alusta nykyaikaan saakka taiteilijoiden taivaiden puna-vihersuhde vastaa ilmastotiedoista arvioituja ilmakehän oloja. Edes taulusta otetun valokuvan resoluutio ei vaikuta asiaan merkittävästi.

Erityisen selvästi maalauksissa erottuvat suuret tulivuorenpurkaukset. Sellaisen jälkeen ilmakehän valonläpäisevyys muuttuu maailmanlaajuisesti jopa kolmeksi vuodeksi, mikä näkyy muun muassa auringonlaskujen punertumisena. Taulujen taivaiden puna-vihersuhteet vastasivat hyvin kunkin purkauksen arvioitua ilmakehävaikutusta.

Lisäksi maisemamaalausten taivaan väristä näkyy teollistumisen aiheuttamien saasteiden vaikutus. Niiden vuoksi taivaan puna-vihersuhde on nykyisin erilainen kuin 1800-luvun puolivälissä.

Tulostensa täydennykseksi tutkijat pyysivät maisemamaalari ja koloristi Panayiotis Tetsistä maalaamaan kotisaarensa Hydran taivaita tutkijoiden valitsemana ajanjaksona. Hydra sijaitsee Egeanmeressä noin 80 kilometriä Ateenasta etelään, ja tutkijat valitsivat tuuliolot, joina Ateenasta ei kulkeutunut saasteita mutta Afrikasta ajautui pölyä.

Tetsisin maalaamien pölyttömien ja pölyisten auringonlaskujen puna-vihersuhteet vastasivat ilman läpäisevyyttä, jota tutkijat mittasivat instrumenteillaan. Tämänkin mukaan taiteilijan silmä voi arvioida taivaan värin niin luotettavasti, että se kelpaa ilmatieteellisiin päätelmiin.

Petri Riikonen
Seuraa 
Viestejä245
Liittynyt16.3.2005

Taiteilijat maalasivat ilman likaisuuden oikein

Hyvä kysymys. Ainakin tutkijat itse vaikuttavat olevan sitä mieltä, ettei se ole ongelma. He perustelevat asiaa sillä, että vertailtavana oli varsinaisten värisävyjen sijasta kunkin maalauksen puna-vihersuhde. Ja että myös vertailtujen maalausten suuri määrä lieventää värien erilaisten taulukohtaisten vaihtelujen vaikutusta tuloksiin. Julkaisussaan sivuilla 2989-2990 he kirjoittavat näin: "When trying to estimate a number that would describe the true colour at given solar zenith angle during a...
Lue kommentti
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.