Täysikuu vasemmalla on kuvattu lähellä Maata. Se voi olla noin 14 prosenttia suurempi kuin täysikuu, jossa Kuu on etäisimmässä pisteessä kiertäessään Maata, oikealla. Kuva: Nasa
Täysikuu vasemmalla on kuvattu lähellä Maata. Se voi olla noin 14 prosenttia suurempi kuin täysikuu, jossa Kuu on etäisimmässä pisteessä kiertäessään Maata, oikealla. Kuva: Nasa
Superkuu kohoaa Washington D.C:n taivaan ylle maaliskuussa 2011. Loppuvuoden täysikuut ovat sitä suurempia. Kuva: Nasa / Bill Ingalls
Superkuu kohoaa Washington D.C:n taivaan ylle maaliskuussa 2011. Loppuvuoden täysikuut ovat sitä suurempia. Kuva: Nasa / Bill Ingalls

Marras- ja joulukuun täysikuu on tavallista suurempi.

Marraskuun täysikuu on super-superkuu. Viimeksi näin suurta Kuuta katseltiin vuonna 1948.

Täysikuu osuu maanantaihin marraskuun 14. päivään. Täysikuu on tavallista suurempi ja kirkkaampi vielä ensi kuussa 14. joulukuuta.

Yhtä lähelle Kuu tulee seuraavan kerran vasta 25. marraskuuta vuonna 2034.

Kuun kiertorata on soikea. Siksi Kuu on lähimmillään yli 40 000 kilometriä lähempänä Maata kuin ratansa etäisimmässä pisteessä.

Superkuu on jopa 14 prosenttia suurempi ja 30 prosenttia kirkkaampi kuin Kuu pienimmillään. Pilvet ja kaupunkien valot voivat himmentää kirkkautta.

Suurimmat täysikuut toteutuvat pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan. Maa on lähimmillään Aurinkoa joka vuosi joulukuussa, ja silloin Auringon painovoima vetää myös Kuuta lähemmäs Maata.

Elo-syyskuussa täysikuu näyttää usein isolta taivaanrannassa, koska silloin silmän on helppo verrata Kuuta maan kiintopisteisiin, kuten puihin tai rakennuksiin.

Superkuutkin pienenevät, tosin hitaasti. Kuu etääntyy Maasta noin 3,8 senttiä vuodessa.

Keijona
Seuraa 
Viestejä9869
Liittynyt13.3.2015

Taivaalla näkyy super-superkuu

Jos kuunkierto vaikuttaa veteen ja ihminen on suurimmaksi osaksi vettä, niin luulisi vaikuttavan ihmiseenkin. Ei ehkä nykytieteen mittareilla nähtävissä, mutta filosofisesti ajatellen mahdoillista. Ja mitenkähän, vaikuttaako painostavuus siis asuinpaikkasi gravitaation voimakkuus kulttuuriin samoin kuin muutkin ympäristöolosuhteet. Karttassahan näkyy gravitaatio, onko magnetismi sitten erikseen? Tarkoitan kun suomessa käsitääkseni on hyvin paksu maankuori, niin onko erityyppisiä magnetismeja...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

salai
Seuraa 
Viestejä7537
Liittynyt17.3.2005

Taivaalla näkyy super-superkuu

Kummallista, ettei yhdessäkään uutisessa kerrota, milloin vuonna 1948 kuu oli lähimpänä maata. Päivämäärä näyttäisi olleen Helsingin horisontissa 26.1.1948 klo 13.16 356.460 km. Lähde: https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/distance.html?year=1948&n=101 Eli etäisyys oli silloin jopa 49 km lyhyempi kuin huomenna. https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/distance.html?year=2016&n=101 Taidan odottaa vuotta 2034, jolloin etäisyys on vain 356.445 km. Silloin varmaan Apollojen jäljet...
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.