Täysikuu vasemmalla on kuvattu lähellä Maata. Se voi olla noin 14 prosenttia suurempi kuin täysikuu, jossa Kuu on etäisimmässä pisteessä kiertäessään Maata, oikealla. Kuva: Nasa
Täysikuu vasemmalla on kuvattu lähellä Maata. Se voi olla noin 14 prosenttia suurempi kuin täysikuu, jossa Kuu on etäisimmässä pisteessä kiertäessään Maata, oikealla. Kuva: Nasa
Superkuu kohoaa Washington D.C:n taivaan ylle maaliskuussa 2011. Loppuvuoden täysikuut ovat sitä suurempia. Kuva: Nasa / Bill Ingalls
Superkuu kohoaa Washington D.C:n taivaan ylle maaliskuussa 2011. Loppuvuoden täysikuut ovat sitä suurempia. Kuva: Nasa / Bill Ingalls

Marras- ja joulukuun täysikuu on tavallista suurempi.

Marraskuun täysikuu on super-superkuu. Viimeksi näin suurta Kuuta katseltiin vuonna 1948.

Täysikuu osuu maanantaihin marraskuun 14. päivään. Täysikuu on tavallista suurempi ja kirkkaampi vielä ensi kuussa 14. joulukuuta.

Yhtä lähelle Kuu tulee seuraavan kerran vasta 25. marraskuuta vuonna 2034.

Kuun kiertorata on soikea. Siksi Kuu on lähimmillään yli 40 000 kilometriä lähempänä Maata kuin ratansa etäisimmässä pisteessä.

Superkuu on jopa 14 prosenttia suurempi ja 30 prosenttia kirkkaampi kuin Kuu pienimmillään. Pilvet ja kaupunkien valot voivat himmentää kirkkautta.

Suurimmat täysikuut toteutuvat pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan. Maa on lähimmillään Aurinkoa joka vuosi joulukuussa, ja silloin Auringon painovoima vetää myös Kuuta lähemmäs Maata.

Elo-syyskuussa täysikuu näyttää usein isolta taivaanrannassa, koska silloin silmän on helppo verrata Kuuta maan kiintopisteisiin, kuten puihin tai rakennuksiin.

Superkuutkin pienenevät, tosin hitaasti. Kuu etääntyy Maasta noin 3,8 senttiä vuodessa.

Keijona
Seuraa 
Viestejä8886
Liittynyt13.3.2015

Taivaalla näkyy super-superkuu

Jos kuunkierto vaikuttaa veteen ja ihminen on suurimmaksi osaksi vettä, niin luulisi vaikuttavan ihmiseenkin. Ei ehkä nykytieteen mittareilla nähtävissä, mutta filosofisesti ajatellen mahdoillista. Ja mitenkähän, vaikuttaako painostavuus siis asuinpaikkasi gravitaation voimakkuus kulttuuriin samoin kuin muutkin ympäristöolosuhteet. Karttassahan näkyy gravitaatio, onko magnetismi sitten erikseen? Tarkoitan kun suomessa käsitääkseni on hyvin paksu maankuori, niin onko erityyppisiä magnetismeja...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

salai
Seuraa 
Viestejä7372
Liittynyt17.3.2005

Taivaalla näkyy super-superkuu

Kummallista, ettei yhdessäkään uutisessa kerrota, milloin vuonna 1948 kuu oli lähimpänä maata. Päivämäärä näyttäisi olleen Helsingin horisontissa 26.1.1948 klo 13.16 356.460 km. Lähde: https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/distance.html?year=1948&n=101 Eli etäisyys oli silloin jopa 49 km lyhyempi kuin huomenna. https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/distance.html?year=2016&n=101 Taidan odottaa vuotta 2034, jolloin etäisyys on vain 356.445 km. Silloin varmaan Apollojen jäljet...
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.