Täysikuu vasemmalla on kuvattu lähellä Maata. Se voi olla noin 14 prosenttia suurempi kuin täysikuu, jossa Kuu on etäisimmässä pisteessä kiertäessään Maata, oikealla. Kuva: Nasa
Täysikuu vasemmalla on kuvattu lähellä Maata. Se voi olla noin 14 prosenttia suurempi kuin täysikuu, jossa Kuu on etäisimmässä pisteessä kiertäessään Maata, oikealla. Kuva: Nasa
Superkuu kohoaa Washington D.C:n taivaan ylle maaliskuussa 2011. Loppuvuoden täysikuut ovat sitä suurempia. Kuva: Nasa / Bill Ingalls
Superkuu kohoaa Washington D.C:n taivaan ylle maaliskuussa 2011. Loppuvuoden täysikuut ovat sitä suurempia. Kuva: Nasa / Bill Ingalls

Marras- ja joulukuun täysikuu on tavallista suurempi.

Marraskuun täysikuu on super-superkuu. Viimeksi näin suurta Kuuta katseltiin vuonna 1948.

Täysikuu osuu maanantaihin marraskuun 14. päivään. Täysikuu on tavallista suurempi ja kirkkaampi vielä ensi kuussa 14. joulukuuta.

Yhtä lähelle Kuu tulee seuraavan kerran vasta 25. marraskuuta vuonna 2034.

Kuun kiertorata on soikea. Siksi Kuu on lähimmillään yli 40 000 kilometriä lähempänä Maata kuin ratansa etäisimmässä pisteessä.

Superkuu on jopa 14 prosenttia suurempi ja 30 prosenttia kirkkaampi kuin Kuu pienimmillään. Pilvet ja kaupunkien valot voivat himmentää kirkkautta.

Suurimmat täysikuut toteutuvat pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan. Maa on lähimmillään Aurinkoa joka vuosi joulukuussa, ja silloin Auringon painovoima vetää myös Kuuta lähemmäs Maata.

Elo-syyskuussa täysikuu näyttää usein isolta taivaanrannassa, koska silloin silmän on helppo verrata Kuuta maan kiintopisteisiin, kuten puihin tai rakennuksiin.

Superkuutkin pienenevät, tosin hitaasti. Kuu etääntyy Maasta noin 3,8 senttiä vuodessa.

Keijona
Seuraa 
Viestejä5666
Liittynyt13.3.2015

Taivaalla näkyy super-superkuu

Jos kuunkierto vaikuttaa veteen ja ihminen on suurimmaksi osaksi vettä, niin luulisi vaikuttavan ihmiseenkin. Ei ehkä nykytieteen mittareilla nähtävissä, mutta filosofisesti ajatellen mahdoillista. Ja mitenkähän, vaikuttaako painostavuus siis asuinpaikkasi gravitaation voimakkuus kulttuuriin samoin kuin muutkin ympäristöolosuhteet. Karttassahan näkyy gravitaatio, onko magnetismi sitten erikseen? Tarkoitan kun suomessa käsitääkseni on hyvin paksu maankuori, niin onko erityyppisiä magnetismeja...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

salai
Seuraa 
Viestejä7243
Liittynyt17.3.2005

Taivaalla näkyy super-superkuu

Kummallista, ettei yhdessäkään uutisessa kerrota, milloin vuonna 1948 kuu oli lähimpänä maata. Päivämäärä näyttäisi olleen Helsingin horisontissa 26.1.1948 klo 13.16 356.460 km. Lähde: https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/distance.html?year=1948&n=101 Eli etäisyys oli silloin jopa 49 km lyhyempi kuin huomenna. https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/distance.html?year=2016&n=101 Taidan odottaa vuotta 2034, jolloin etäisyys on vain 356.445 km. Silloin varmaan Apollojen jäljet...
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.