Potilaan ajatteleminen etupäässä hermosolujen ja geenien toiminnan kautta ei välttämättä ole hoidolle hyväksi. Kuva: LadyofHats, Wikimedia Commons
Potilaan ajatteleminen etupäässä hermosolujen ja geenien toiminnan kautta ei välttämättä ole hoidolle hyväksi. Kuva: LadyofHats, Wikimedia Commons

Mielen sairauden biologinen selitys niukentaa empatiaa potilasta kohtaan.

On arveltu, että sairauden biologisten syiden korostaminen voisi lisätä myötätuntoa potilasta kohtaan, koska tämän voi ajatella olevan syytön biologiaansa. Mielen sairauksien kohdalla käy kuitenkin juuri päin vastoin. Neurobiologisten ja geneettisten syiden korostaminen yksilöhistoriallisten sijasta vähentää niin psykiatrien kuin psykologien tuntemaa empatiaa. Näin osoittavat yhdysvaltalaiset tutkijat Pnas-lehdessä.

Matthew Lebowitz ja Woo-kyoung Ahn Yalen yliopistosta New Havenista Connecticutista selvittivät yli sadan hoitoammattilaisen tunteita mielenterveyspotilaita kohtaan.

Kokeiden osallistujat saivat luettavakseen selostuksia, joissa mielenterveyspotilaan oireet selitettiin joko pelkällä biologialla tai pelkällä henkilöhistorialla tai kummallakin mutta jompaakumpaa korostaen. Sitten heidän piti ruksata tunnelistasta, millaisia tunteita potilasta kohtaan heissä heräsi.

Kaikissa tapauksissa pelkkien biologisten syiden näkeminen herätti vähemmän empatiaa kuin pelkkien henkilöhistoriallisten syiden näkeminen. Vastaavasti jos kumpikin selitys oli mukana mutta biologia selvästi korostui, empatiaa syntyi vähemmän kuin henkilöhistorian korostuessa.

Saattoiko syynä olla yksinkertaisesti se, että henkilöhistorialliset selitykset järkyttivät ammattilaisten tunteita mutta biologiset jättivät heidät kylmiksi? Ei: tämän selityksen tutkijat sulkivat pois selvittämällä tunnekyselyn osana myös tunnekuohun määrää ja toteamalla, ettei siinä ollut eroa.

Tutkijat spekuloivat, että selitysten biologisuus voi saada lääkärin ajattelemaan potilasta epäinhimillistävän mekanistisesti tai luokittelemaan ongelmaisen kategorisesti erilaiseksi kuin muut ihmiset. Ehkä empatian väheneminen johtuu näistä.

On odotettavissa, että tulevaisuudessa biologinen tieto mielen sairauksista lisääntyy ja sitä käytetään hoidoissa yhä enemmän. Onko tässä vaarana, että samaan aikaan vähenee hoitajan potilasta kohtaan tuntema empaattisuus, joka edistäisi hoidon onnistumista?

Ei välttämättä, tutkijat lohduttavat. Samaan aikaan biotiedon lisääntymisen kanssa on nimittäin vahvistunut käsitys, että mielen ongelmat ovat mutkikas vyyhti biologiaa, ympäristövaikutuksia, sosiaalisia tekijöitä, yksilönkehitystä ja psykologiaa. Siksi on epätodennäköistä, että potilaita alettaisiin tarkastella niin korostetusti pelkän biologian kannalta kuin näissä koeasetelmissa.