Norsu saa kiittää koostaan ja pitkäikäisyydestään elimistönsä syöväntorjuntajoukkoja. Kuva: Kimmo Taskinen
Norsu saa kiittää koostaan ja pitkäikäisyydestään elimistönsä syöväntorjuntajoukkoja. Kuva: Kimmo Taskinen

Tieto norsun keinoista voi auttaa ihmistäkin syövän torjunnassa.

Norsujen jos joidenkin eläinten luulisi kärsivän syövästä. Mitä enemmän soluja eläimessä on, sitä suuremmalla riskillä jonkin perimässä tapahtuu mutaatio syöpäsoluksi.

Norsussa soluja riittää, sillä se voi kasvaa yli seitsemän tonnin painoiseksi. Siitä huolimatta se elää parhaimmillaan 60–70-vuotiaaksi. Hiiret elävät yleensä maksimissaan kolmevuotiaiksi, ja kuollessaan vanhat hiiret ovat yleensä täynnä syöpäkasvaimia.

Ihminenkin on iso ja pitkäikäinen. Nisäkkäistä noin keskimäärin isot elävät kauemmin kuin pienet. Niillä on siis oltava solutason mekanismeja, joilla ne torjuvat syöpää.

Näitä mekanismeja on tutkittu paljon, ja erityisesti norsuilla. Norsut painavat satakertaisesti enemmän kuin ihminen, mutta eläintarhanorsut kuolevat silti meitä harvemmin syöpään.

Nyt Chicagon yliopiston geneetikot ovat syventäneet ymmärrystä näistä mekanismeista Cell Reports -lehdessä julkaistussa artikkelissa.

Norsuja suojelee geeni, joka aggressivisesti tappaa dna:ltaan vaurioituneita soluja. Evoluution saatossa kyseinen geeni muuttui ”uinuvaksi” eli toimimattomaksi, mutta myöhemmin se heräsi henkiin.

Tämä pätkä ”zombi-dna:ta” on ollut olennainen tekijä siinä, että norsut ovat voineet kasvaa nykyiseen kokoonsa.

Tieto voi auttaa kehittämään syöpälääkkeitä ihmisille, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, Chicagon yliopiston evoluutiobiologi ja geneetikko Vincent Lynch The New York Timesisssa.

Syöväntorjunnassa on jo pitkään tutkittu p53-geeniä. Se valmistaa p53-proteiinin, joka etsii dna:sta vaurioituneita kohtia. Löytäessään geenivirheen p53 komentaa solun korjaamaan geenivirheen tai vaihtoehtoisesti tuhoamaan itsensä.

Vuonna 2015 Lynch kollegoineen havaitsi, että norsuilla on perimässään 20 kopiota tästä geenistä, kun ihmisillä on vain yksi. Utahin yliopiston tutkijat huomasivat saman asian samaan aikaan.

Molemmat ryhmät saivat selville, että norsulla p53-poliisitoiminta on kovaotteisempaa kuin muilla nisäkkäillä. Geenivirheen löytyessä norsut eivät korjaile soluja vaan suoraviivaisesti tappavat ne.

Äärimmäisen tiukka linja käy järkeen, kun ottaa huomioon norsun valtavan koon ja pitkän iän. Yksi syöpäkasvain voi tappaa koko eläimen, joten turhia riskejä ei pidä ottaa.

Lynch kollegoineen jatkoi norsun syöpäpoliisimekanismin tutkimusta, ja pian he löysivät lif6-nimisen geenin, joka on ilmeisesti vain norsulla.

Kun p53-proteinit havaitsevat norsuilla dna-vauriota, ne aktivoivat lif6-geenin. Se valmistaa suoraviivaisen väkivaltaisen lif6-proteiinin.

Kokeissaan Lynch kollegoineen huomasi, kuinka lif6-proteiinit tunkeutuvat solun energiatehtaisiin eli mitokondrioihin. Ne kairaavat mitokondrion täyteen reikiä, ja mitokondrion molekyylit vapautuvat soluun. Muulle solulle monet energiatehtaan molekyylit ovat myrkyllisiä, ja solu kuolee.

Lif6:n evolutiivinen historia on kiintoisa.

Kaikilla nisäkkäillä on vastaava lif-geeni, mutta liki kaikilla sitä on vain yksi kappale. Ihmissoluissa se toimii sopuisasti, muun muassa välittää viestejä solusta toiseen.

Norsuilla ja niiden lähisukulaisilla, kuten manaateilla, on geenistä useita kopioita. Norsuilla niitä on yhteensä kymmenen.

Geenikopiot syntyivät norsujen ja manaattien yhteisille esi-isille yli 80 miljoonaa vuotta sitten. Niistä kuitenkin puuttui sellainen dna-pätkä, joka kytkee geenin päälle ja pois. Geenit olivat siis toimimattomia.

Evoluution saatossa norsuissa tapahtui geenimutaatio lif6:n lähimaastossa. Mutaation seurauksena p53-proteiini saattoi aktivoida lif6:n. Uudestisyntynyt geeni alkoi aktivoituna tuottaa proteiinia, joka osasi tehdä jotain aivan uutta: hyökätä mitokondrioiden kimppuun ja näin tappaa vaurioituneita soluja.

Tutkijat arvelevat, että lif6 heräsi eloon samoihin aikoihin kun norsujen esi-isät kehittivät ylimääräisiä kopioita p53-geenistä. Nämä entistä tehokkaammat syöväntorjuntamekanismit mahdollistivat sen, että norsut saattoivat kasvaa nykyiseen kokoonsa.

Pauli
Seuraa 
Viestejä202
Liittynyt24.11.2014

Tappajageeni heräsi eloon ja suojaa norsuja syövältä

Kyttääjä kirjoitti: Juttu ei pidä paikkaansa. Nimittäin esimerkiksi leijonat mätänevät suurinpiirtein pystyyn. Syy on lihansyönnissä. Ihminen elää keskimäärin vähemmän aikaa, kuin norsu. Nordu on kokonaan kasvissyöjä. Ihminen on vain osittain kasvissyöjä, mutta elää kasvissyönnin turvin melkein yhtä vanhaksi kuin norsu. Pitääkö tuosta ymmärtää että sekä leijona että ihminen elää pitemmin ruohonpurijana?Sittisontiainen elää pitkään paskalla, joten voiko tuosta vetää johtopäätöksen että paskan...
Lue kommentti
Kyttääjä
Seuraa 
Viestejä469
Liittynyt4.1.2016

Tappajageeni heräsi eloon ja suojaa norsuja syövältä

Juttu ei pidä paikkaansa. Nimittäin esimerkiksi leijonat mätänevät suurinpiirtein pystyyn. Syy on lihansyönnissä. Ihminen elää keskimäärin vähemmän aikaa, kuin norsu. Nordu on kokonaan kasvissyöjä. Ihminen on vain osittain kasvissyöjä, mutta elää kasvissyönnin turvin melkein yhtä vanhaksi kuin norsu.
Lue kommentti