Kahdessa viikossa rikkidioksidikäsitelty papu kasvaa selvästi isommaksi kuin käsittelemätön. (Kuva: Frederick Dooley, University of Washington)
Kahdessa viikossa rikkidioksidikäsitelty papu kasvaa selvästi isommaksi kuin käsittelemätön. (Kuva: Frederick Dooley, University of Washington)

Löyhkäävänä myrkkynä tunnettu rikkivety yllätti tutkijan.

Joskus moka kääntyy onneksi. Washingtonin yliopiston biologin Frederick Dooleyn oli tarkoitus tutkia rikkivedyn myrkkyvaikutuksia kasveihin, mutta hän laimensi aineen vahingossa kymmenesosaan siitä pitoisuudesta, mitä piti. Dooleyn yllätykseksi kasvien kasvu kiihtyi. Epäuskoisena hän toisti kokeen monta kertaa, ja tulos oli aina sama: pavut ja vehnät itivät vikkelämmin ja kasvattivat juuria ja lehtiä niin paljon nopeammin, että satoisuus miltei kaksinkertaistui. Hän julkaisi tutkimuksensa Plos One -lehdessä.

Rikkivetykäsittely voisi lisätä esimerkiksi ruokakasvien ja biopolttoainekasvien satoja, Dooley esittää. Hän onkin jo tehnyt kokeita myös maissilla, porkkanalla ja soijapavulla ja nähnyt kasvun kiihtymistä niissäkin. Toki vielä pitää varmistaa, ettei rikkivety aiheuta mitään odottamattomia haittoja.

Dooleyn löytämä kasveja stimuloiva rikkivedyn pitoisuus vedessä oli noin yhden suhde miljardiin. Tuhat kertaa vahvempana seoksena eli pitoisuutena yhden suhde miljoonaan ihminen haistaa rikkivedylle tyypillisen mädän kananmunan löyhkän. Kun pitoisuus kasvaa yli 30:een osaan miljoonassa, ihminen on vaarassa kuolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rikkivetyä tuottavat huonoissa oloissa esimerkiksi merten bakteerit, ja tämän arvellaan olleen yksi syy elämän historian pahimpaan massasukupuuttoon permikauden lopussa 251 miljoonaa vuotta sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kasvien reagointi pieniin rikkivetymääriin saattaa olla perua juuri suurten massasukupuuttojen ajoilta, Dooley spekuloi. Isokoinen kasvi sietää rikkivetyä paremmin kuin pieni, ja siksi rikkivedyn ensituulahduksiin kannatti reagoida kasvamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla