Punkin purema saattoi koitua kansallisrunoilija Aleksin Kiven kohtaloksi, pohtivat Anne Pitkäranta ja Erkki Hopsu Suomen lääkärilehdessä. Tutkijoiden mukaan Kiven viimeisten vuosien sairaalloisuus viittaa pitkälle edenneeseen

Punkin purema saattoi koitua kansallisrunoilija Aleksin Kiven kohtaloksi, pohtivat Anne Pitkäranta ja Erkki Hopsu Suomen lääkärilehdessä. Tutkijoiden mukaan Kiven viimeisten vuosien sairaalloisuus viittaa pitkälle edenneeseen borrelioosiin.

Runoilija sairasteli jo parikymppisenä opiskelijana. Aluksi hän kärsi päänsärystä, ihottumasta, sydämentykytyksestä ja korvien soimisesta. Myöhemmin mukaan astuivat muistivaikeudet, mielialan vaihtelut, unihäiriöt ja virtsaamisvaivat. Aikalaiset muistelevat, että Kivi saattoi olla yhtenä päivänä hyvin sairas, toisinaan taas lähes kunnossa. Oireet sopivat vaikeaan borrelioosiin. Pitkälle keskushermostoon levinnyt tulehdus aiheuttaa kirjavia neurologisia ja psyykkisiä häiriöitä.

Mistä runoilija olisi saanut taudin? Pitkäranta ja Hopsu epäilevät ketunpyyntiä. Kivi kertoo ystäville lähettämissään kirjeissä, että hän kulutti opiskeluvuosina paljon aikaa metsällä. Punkit viihtyvät erityisesti pienten ja keskisuurten nisäkkäiden, kuten kettujen, iholla.

Kansallisrunoilijan kuolinsyyksi on tarjottu aiemmin mm. yleistä ruumiillista heikkoutta. Jotkut tutkijat ovat veikanneet myös aivokuppaa, mutta sukupuolitautia vastaan puhuu se, ettei Kivi juuri perustanut naisista. Hän kuoli 38-vuotiaana Tuusulassa 1872.