Kimalainen on mainio apuri. Siitepöly tarttuu hyvin pörröiseen turkkiin, ja lentokausi kestää keväästä syksyyn. Kuva: Kimmo Taskinen/HS
Kimalainen on mainio apuri. Siitepöly tarttuu hyvin pörröiseen turkkiin, ja lentokausi kestää keväästä syksyyn. Kuva: Kimmo Taskinen/HS

Ilman luonnon pörriäisiä menetämme hedelmät, marjat, monet kasvikset – ja kahvin.

Me osaamme arvostaa tarhamehiläisiä, koska tiedämme, että ne ovat tuotantoeläimiä, jotka valmistavat meille herkkua, hunajaa. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa suurta hyönteiskuntaa, joka kerää mettä ja siinä samalla hoitaa kukkiville kasveille tärkeän pölytyksen, siitepölyn siirron ja hedelmöityksen.

Valtaosaa pölytyspalveluista pyörittävät luonnonvaraiset mesipistiäiset, kuten kimalaiset ja erakkomehiläiset, joita tunnetaan yli 20 000 lajia – ja juuri niillä menee nyt huonosti. Arvioilta jopa 40 prosenttia niistä on vaarassa hävitä, raportoi Ipbes, vuonna 2012 perustettu hallitusten välinen luonnon monimuotoisuutta ja luonnon tuottamia ekosysteemipalveluja arvioiva paneeli.

Silloin meille käy huonosti, sillä villit pölyttäjät ahertavat pöytiimme ison osan ruoastamme.

Jää leipää ja perunaa

Perusruokaa, viljaa ja mukuloita, papuakin, pelloilta riittää ilman hyönteisiä, sillä ne tuottavat satoa tuulen avulla tai omin neuvoin, mutta melkein kaikki muu kärsii.

Yli kolmasosa maailman tärkeistä ruokakasveista tarvitsee pölyttäjiä. Ilman niitä ne eivät ensinkään tuota satoa tai siemeniä, joita kylvää. Kolme neljäsosaa hyötyy hyönteisistä. Niiden tuella sadosta tulee suurempi ja laadukkaampi.

Jos pölyttäjät häviävät, ruokavaliomme köyhtyy huomattavasti, sillä hedelmät, marjat ja kasvikset joko tarvitsevat tai hyötyvät pölytyksestä. Pöydästä katoaisivat esimerkiksi melonit ja persikat, mustikat ja vadelmat, tomaatit ja kurkut, porkkanat ja sipulit, kahvi ja kaakao.

Värikkyyden mukana menisi paljon terveellisiä ravintoaineita.

Hyönteispölytteiset kasvit tuottavat 100 prosenttia maailman lykopeenista ja eräistä muista elimistöä suojaavista antioksidanteista, yli 90 prosenttia C-vitamiinista, suurimman osan A-vitamiinista ja muista hyvää tekevistä karotenoideista sekä valtaosan kasvirasvoista, kalsiumista ja foolihaposta.

Hupeneminen vaikuttaa jo

Vaikka uhanalaisten pölyttäjien määristä on esittää enimmäkseen valistuneita arvioita, niiden ahdinko näkyy jo sadoissa. Ne pienenevät.

Suomessa on tutkittu esimerkiksi tärkeää öljykasvia rypsiä, ja sen vuotuinen kokonaissato on laskenut vuodesta 1993 lähtien. Koska maatalousympäristö ei juuri ole muuttunut neljännesvuosisadan kuluessa, hävikkiä selittää parhaiten pölytysvaje.

Asialle on tehtävä äkkiä jotain, jos haluamme tulevaisuudessakin syödä hyvin ja terveellisesti. Tarmokkaiden tarhamehiläisten varaan ei voi laskea, edes meillä. Vaikka kaikki täkäläiset kesymehiläiset vietäisiin pesimään Varsinais-Suomen rypsi- ja rapsipeltojen laidalle, ne pystyisivät hoitamaan vain puolet tarvittavasta pölytyksestä.

 

Lue lisää

Elokuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa luonto- ja eläinaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo pölyttäjäpulasta, sen syistä ja siitä, mikä auttaisi hädänalaisia siivekkäitä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.