Martinlaaksen koulussa opiskellaan viroa. Kuva: Juhani Niiranen / HS
Martinlaaksen koulussa opiskellaan viroa. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Akateemisesti lahjakkaat oppilaat hyötyvät, kun heille tarjotaan keskivertoa vaativampaa opetusta.

Tasoryhmät ja ylemmälle luokalle siirtäminen auttavat lahjakkaita oppilaita saamaan koulusta enemmän irti, esittää yhdysvaltalainen tutkimuskatsaus.

Siinä arvioitiin ja vedettiin yhteen aiheesta saatua tutkimustietoa sadan vuoden ajalta.

Kouluopetuksen eriyttäminen on herkkä keskusteluaihe Atlantin molemmin puolin.

Esimerkiksi Suomessa perusopetusta on kehitetty juuri päinvastaiseen eli integroivaan suuntaan. Tavalliseen koululuokkaan sijoitetaan myös heikkoja oppilaita, jotka aiemmin olisi otettu erityisopetuksen piiriin.

Tämä on osaltaan herättänyt toiveita lahjakkaiden oppilaiden tukemisesta.

Yhdysvaltalaiset tutkijat kävivät läpi aiheesta tähän asti saadun, englanninkielisen ja riittävän tasokkaan tutkimusnäytön, jossa arvioitiin eriyttämisen vaikutuksia esi- ja peruskoulussa sekä lukiossa.

Sen pohjalta lahjakkaat oppilaat tosiaan hyötyvät siitä, jos koulu tarjoaa heille keskivertoa haastavampaa tekemistä.

Toimiviksi keinoiksi tutkijat arvioivat ensinnäkin erilaiset lahjakkaille lapsille suunnatut erityisohjelmat.

Hyviä keinoja ovat myös luokan ja opetuksen jakamisen osaamistason mukaisiin pienryhmiin sekä oppiainekohtaisten tasoryhmien kokoaminen sekoittamalla eri vuosiluokkien oppilaita.

Myös oppilaan ennenaikainen siirtäminen ylemmälle vuosiluokalle kehitti hänen taitojaan muihin saman ikäisiin nähden.

Lahjakkaat eivät analyysin mukaan sen sijaan juurikaan hyödy siitä, jos saman ikäluokan lapset ryhmitellään osaamisensa perusteella eri rinnakkaisluokille.

”Keskustelun pitäisi päästä pidemmälle kuin vain siihen, voivatko tällaiset interventiot ikinä toimia”, tutkimusartikkelin kirjoittajat toteavat tiedotteessa.

Tutkimus yhdisteli tietoja 19:sta aiemmin tehdystä tutkimuskatsauksesta, joista kukin summasi ja arvioi aiempia yksittäisiä tutkimuksia tasoryhmiin tai ylemmälle luokalle siirtämiseen liittyen.

Tutkimustyön tulokset julkaisi Review of Educational Research.

wisti
Seuraa 
Viestejä12241
Liittynyt12.2.2013

Tasoryhmät kehittävät lahjakkaita oppilaita

Keijona kirjoitti: Opiskelijoiden laitaminen eri tasoille on selkeästi tasaarvon vastaista. tasa-arvoisessa tilanteessa kaikkien kuuluisi olla samalla ala-arvoisella tasolla. siten maailma kehittyy ala-arvoiseksi ja tasa-arvoiseksi kaikkien osalta. 1) Kaikille pitää saada juuri hänelln tasoistaan opetusta. Yhteiskunnan resurssit tulevat näin parhaiten käyttöön. 2) Tasa-arvon nimissä kaikille opetetaan samoin. 3) Lahjakkaat oppilaat kärsivät mertkittävästi, kun eivät saa oikean tason opetusta. 4...
Lue kommentti
Keijona
Seuraa 
Viestejä8893
Liittynyt13.3.2015

Tasoryhmät kehittävät lahjakkaita oppilaita

"Benezet joskus kokeili matematiikan opettamisen aloittamista vasta kuudennella luokalla sillä seurauksella että nämä köyhien alueiden oppilaat, saavuttivat vuodessa korkeamman tason kuin pienestä pitäen matematiikkaa opiskelleet hienostokakarat. " Tarvii tsekata tuo. Kuten aiemmin olen kertonut, rehtorikaverini mukaan peruskoulujärjestelmän tärkein tarkoitus ei ole opettaa tietoja ja taitoja, vaan kouluttaa yhteiskuntaan sopivia ja sitä palvelevia jäseniä.
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.