Sydän tarkkailussa. Kuva: Juhani Niiranen
Sydän tarkkailussa. Kuva: Juhani Niiranen

Oppivat ohjelmat löysivät vaaratekijöitä, joita ei tavallisessa ennusteessa oteta huomioon.

Sydänkohtauksen ennakoiminen on vaikeaa lääkärille, mutta oppivat tekoälyohjelmat pystyvät ennustamaan sen paremmin kuin menetelmät, joita lääkärit nykyisin käyttävät. Näin osoittaa uusi tutkimus.

Lääkärit arvioivat sydänkohtauksen riskiä tietyn kriteeristön mukaan. Esimerkiksi Yhdysvaltain sydänlääkäreiden ohjeissa kriteerejä on kahdeksan. Niihin kuuluvat esimerkiksi ikä, kolesterolitasot, verenpaine ja diabetes.

Brittitutkijat vertailivat, miten sydänlääkäreiden vakiintuneet menetelmät pärjäävät ennusteissa neljälle eri tekoälyohjelmalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tekoäly piti ensin kouluttaa tunnistamaan sydänkohtauksen vaaratekijöitä. Ohjelmat saivat itse muodostaa 300 000 potilaskertomuksen aineiston perusteella kriteerit, jotka ennustavat sairastumista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sitten ohjelmat ennakoivat löytämiensä tekijöiden perusteella, ketkä kohdejoukosta saisivat sydänkohtauksen kymmenen vuoden kuluessa.

Kaikki neljä tekoälyohjelmaa osuivat oikeaan useammin kuin lääkäreiden vallitseva menetelmä. Paras niistä olisi voinut auttaa pelastamaan 355 potilasta tutkimuksessa tarkasteltujen 83000 ihmisen joukosta. Jos hekin olisivat saaneet oikean ennusteen, he olisivat ehkä voineet lääkityksellä tai elämäntapojen muutoksella välttää sydänkohtauksen.

Jos tekoälyä käytettäisiin hoidon apuna, säästyisi tuhansia ellei miljoonia henkiä vuosittain, arvioidaan Science-lehden jutussa.

Kiinnostavaa kyllä, tekoälyohjelmat löysivät myös sellaisia sydänkohtauksia vahvasti ennustavia tekijöitä, jotka eivät kuulu nykyiseen lääketieteelliseen kriteeristöön. Näitä olivat vakava mielisairaus ja suun kautta nautitut kortikosteroidihormonit.

Kortikosteroideja käytetään esimerkiksi astman, reumasairauksien ja aivokasvainten hoidossa.

Toisaalta diabetes ei ollut tekoälyohjelmien kymmenen parhaan ennustavan tekijän listalla. Sen on kuitenkin mukana lääkäreiden ohjeistuksessa.

Tutkimuksen julkaisi PlosOne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla