Kone on paras pokerissakin. Kuva: Terhi Ylimäinen
Kone on paras pokerissakin. Kuva: Terhi Ylimäinen

Ihminen joutui lopulta taipumaan koneelle myös pokerissa.

Tekoäly valtasi ihmisälyn viimeisen linnakkeen älypeleissä, kun kone peittosi ammattipelaajat kahden pelattavassa Texas hold’em -pokerissa Yhdysvaltain Pittsburghissa.

Neljä pokerin huippuammattilaista pelasi pelasi Libratus-tekoälyä vastaan Pittsburghin kasinolla aamusta iltaan 20 päivän ajan. Tähän asti ihmiset ovat päihittäneet koneen, kun on panoksille ei ole asetettu rajoituksia. Nyt kävi toisin.

”Ajattelin, että voitto saattaisi tulla, mutta ei se ollut mitenkään varmaa. Suurin yllätys oli voiton marginaali. Se oli iso”, sanoo Libratuksen toinen rakentaja, suomalainen Tuomas Sandholm.

”Tämä on virstanpylväs tekoälylle.”

Sandholm, 49, on kotoisin Helsingistä ja valmistunut aikoinaan tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Espoon Otaniemestä Teknillisestä korkeakoulusta eli nykyisestä Aalto-yliopistosta.

Sen jälkeen tie vei Yhdysvaltoihin, ja sille tielle Sandholm jäi. Hän väitteli tekoälystä Massachusettsin yliopistossa Amherstissa ja on nyt professorina Carnegie Mellon -yliopistossa.

Sandholm on kovan luokan tekijä niin sanotussa kombinatorisessa optimoinnissa, jossa pyritään löytämään paras ratkaisu, kun vaihtoehtoja on paljon.

Hän on rakentanut Libratus-ohjelman yhdessä tohtoriopiskelijansa Noam Brownin kanssa.

Tekoäly on jo aiemmin nujertanut ihmiset tammessa, sakissa ja gossa. Pokerissa se on vaikeampaa, koska päätökset täytyy tehdä epätäydellisten tietojen varassa.

Lautapeleissä koko tilanne on näkyvillä, mutta pokerissa ei voi tietää, mitkä kortit vastustajalla on kädessä.

Kaiken lisäksi teoälynkin pitäisi pystyä bluffaamaan. Sen Libratus myös teki.

Brown sanoi Guardian-lehdelle, että se herätti samalaisen ylpeyden tunteen kuin vanhemmalla lapsestaan.

”En minä käskenyt sitä tekemään niin. En arvannut että se edes pystyisi siihen. On tyydyttävää että luonut jotain, joka osaa tuollaista”, Brown sanoi.

Aivot vastaan tekoäly -turnauksessa konetta vastaan asettui neljä lajin huippupelaajaa, Dong Kim, Jason Les, Jimmy Chou ja Daniel McCauley.

Vedonlyöntitoimistot uskoivat ihmisen voittoon.

”Kansainväliset vedonlyöntisivustot olivat laitaneet tekoälyn 4–1 tai 5–1 -altavastaajaksi”, Sandholm kertoo.

Libratus voitti kuitenkin 14,7 big blindia sadalla kädellä, mikä saattaa kertoa jotain pokerin harrastajille.

Se keräsi turnauksessa 1,7 miljoonan dollarin voitot – tosin vain kuvitteellisesti.

Sandholm oli hankkinut turnaukselle sponsorit, mutta näiltä saadut 200 000 dollaria menivät häviäjille eli konetta vastaan urhoollisesti taistelleille ammattilaispelaajille siinä suhteessa, miten hyvin he koneelle pärjäsivät.

Pokeriammattilainen Jason Les luonnehti kokemusta ”vähän masentavaksi”.

”Jos pelaa ihmistä vastaan ja häviää, voi keskeyttää. Nyt meidän piti saapua ottamaan kuonoomme joka päivä 11 tuntia päivässä. Se oli todella erilainen kokemus, kun ei ole tottunut häviämään kovin usein”, hän sanoi Guardianissa.

Viisi vuotta sitten Les pelasi saman turnauksen toista tekoälyä vastaan. Silloin Les ja kumppanit vielä voittivat.

Vuonna 2015 kanadalaisen Albertan yliopiston tutkijat onnistuivat jo tekemään ohjelman, joka päihitti ihmisen rajatuin panoksin pelattavassa pelissä. Tässä pelimuodossa panokset sai asettaa vapaasti.

Sandholm pelaa itsekin pokeria, mutta hän kiinnostui siitä algoritmien vuoksi eikä päinvastoin.

Tekoäly Libratusta ei ole ohjelmoitu erityisesti pokerinpelaajaksi, vaan siihen on tehty algoritmit, joita se voi käyttää pokerin tai minkä tahansa muun pelin oppimiseen ja ratkaisemiseen.

”Eikä vain hupipelien.”

Se pystyy tekemään strategisia ratkaisuja vaikkapa neuvotteluissa, huutokaupoissa ja sotilaallisissa tilanteissa.

Turnaustuloksen laajempi merkitys onkin Sandholmin mukaan se, että tekoäly on epätäydellisen tiedon varassa tehtävässä strategisessa päättelyssä kehittynyt paremmaksi kuin parhaat ihmiset.

Hal9000
Seuraa 
Viestejä923
Liittynyt7.11.2014

Tekoäly rökitti pokerin huippuammattilaiset

Punde kirjoitti: Korttipeleistä paljoo en perusta, mutta eikö pokeri kuitenkin ole sattuman ja muistipelin sekoitus? No tavallaan. Olen monesti toivonut riverille Ulamog, the Ceaseless Hungeria, mutta sitten muistanut ettei sitä taida pakasta löytyä. Ei vaisiskaan, ei ole. Tai ainakaan itselleni ei tule mieleen mitään pokerivariaatiota , mistä muistista olisi hyötyä.
Lue kommentti
Hal9000
Seuraa 
Viestejä923
Liittynyt7.11.2014

Tekoäly rökitti pokerin huippuammattilaiset

Minijehova kirjoitti: Hal9000 kirjoitti: Punde kirjoitti: Korttipeleistä paljoo en perusta, mutta eikö pokeri kuitenkin ole sattuman ja muistipelin sekoitus? No tavallaan. Olen monesti toivonut riverille Ulamog, the Ceaseless Hungeria, mutta sitten muistanut ettei sitä taida pakasta löytyä. Ei vaisiskaan, ei ole. Tai ainakaan itselleni ei tule mieleen mitään pokerivariaatiota , mistä muistista olisi hyötyä. Pelaajien muistamisesta on toki isoissa turnauksissa suuri hyöty. Eikä siitä haittaa...
Lue kommentti
Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.