Koirilla on runsaasti hajuaistinsoluja, mutta vainun tarkkuus johtuu muustakin. Amerikkalaistutkijoiden mukaan yksi koirien salaisuuksista on uloshengityksen virtauksen ohjailu. Havaintonsa perusteella he kehittävät tekonenää, joka korvaisi koirat maam...

Koirilla on runsaasti hajuaistinsoluja, mutta vainun tarkkuus johtuu muustakin. Amerikkalaistutkijoiden mukaan yksi koirien salaisuuksista on uloshengityksen virtauksen ohjailu. Havaintonsa perusteella he kehittävät tekonenää, joka korvaisi koirat maamiinojen etsinnässä. Asiasta kertoi New Scientist.



Pennsylvanian valtionyliopiston tutkijat tarkkailivat nuuskivia koiria niin sanotulla Schlieren-kuvauksella, joka erottaa erilämpöiset kaasut. Sisäänhengitettävä ilma on viileämpää kuin uloshengitettävä, joten niiden reitit saatiin näkyviin.



Koirat imaisivat sieraimiinsa muhkean määrän ilmaa. Sitten ne säätivät nopeasti kirsuaan niin, että uloshengitys heijastui sen sivuraoista taaksepäin. Uloshengitys ei siis sekoita edessä olevan ilman aromia, vaan päinvastoin muodostaa virtauksen, joka vetää lisää tuoretta ilmaa kuonoa kohti.



Havainto polkaisi käyntiin yhteistyön Massachusettsin Tuftsin yliopiston tekonenätutkijoiden kanssa. Syntyi idea laitteesta, joka ei vetäisi ilmaa lävitseen, vaan "hengittäisi" sitä sisään ja ulos. Hengitysliikkeestä on muun muassa se etu, että kun suurin osa imetyn ilman hajumolekyyleistä on tarttunut koneen ilmaisimiin, ulosvirtaavaa ilmaa voidaan käyttää lähes puhtaana vertailukohtana sille, paljonko hajua ulkoilmassa on.



Kenttäkokeissa tekonenä on jo löytänyt maamiinoja. Laitetta parannellaan kuitenkin yhä, sillä koiran vainu on vielä 10-50 kertaa sitä herkempi.