Telomeerin muodostama silmukka kromosomin päässä. Kuva: <A HREF=http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Telomere.png>Wikimedia Commons</A>
Telomeerin muodostama silmukka kromosomin päässä. Kuva: Wikimedia Commons

Yhdysvaltalaistutkijat saivat lääketieteen Nobel-palkinnon selvitettyään kuinka telomeerit suojaavat kromosomeja sekä telomeraasia uudistavan entsyymin löytämisestä.

Elizabeth Blackburn (s. 1948), Carol Greider (s. 1961) ja Jack Szostak (s. 1952) jakoivat tasan tämänvuotisen fysiologian tai lääketieteen Nobel-palkinnon telomeereihin liittyvistä löydöistä.

Pitkät, kierteiset dna-molekyylit muodostavat kromosomeja, joiden päissä on eräänlaisena suojatuppena telomeeri.

Australialaissyntyinen Elizabeth Blackburn ja Lontoossa syntynyt Jack Szostak paljastivat 1980-luvun alussa, että tietty dna-pätkä telomeereissä suojaa kromosomia hajoamiselta.

Kaliforniassa syntynyt Carol Greider tunnisti yhdessä Blackburnin kanssa vuonna 1984 telomeraasi-entsyymin, joka tuottaa telomeerin dna:ta.

Kun normaalissa solunjakautumisessa dna-polymeraasi alkaa kopioida dna-juostetta, pieni pätkä kromosomin päästä tuhoutuu. Jos telomeerejä ei olisi, tuhoutuisi siis arvokasta geneettistä informaatiota.

Telomeerin suojaamassa kromosomissa tämä pätkä katoaa telomeeristä, joka ei sisällä geneettistä tietoa. Näin telomeeri itse kuitenkin lyhenee joka solunjakautumisella, ja joskus epäiltiinkin, että koska telomeerien lyheneminen johtaa solun kuolemaan, se olisi avain myös vanhenemisen ymmärtämiseen.

Telomeraasientsyymi kuitenkin uudistaa telomeerejä niissä soluissa, joiden kuuluukin jakautua usein.

Telomeerien lyhentyminen suojaa jossain määrin syövältä, joka pääseekin etenemään vasta kun syöpäsolut ovat saaneet telomeraasientsyymin valjastettua omaan käyttöönsä. Syövän hidastamiseen etsitään lääkkeitä telomeraasia estävästä mekanismista.

Jotkut sairaudet taas johtuvat siitä, että telomeraasientsyymi ei toimi niin kuin sen pitäisi. Esimerkiksi eräässä perinnöllisessä anemiassa luuytimen solut eivät pysty telomeraasin häiriön vuoksi jakautumaan ja tuottamaan tarpeeksi verisoluja.

Lisätietoja Karoliinisen instituutin Nobel-tiedotteessa.