Tulevilla kuulennoilla astronautit saavat varautua epäterveelliseen pölyyn. Kuva: NASA/GSFC/Arizona State University
Tulevilla kuulennoilla astronautit saavat varautua epäterveelliseen pölyyn. Kuva: NASA/GSFC/Arizona State University

Uudessa tutkimuksessa havaittiin, että kuupöly aiheuttaa solu- ja dna-vaurioita.

Terävää, hienojakoista pölyä oli joka paikassa. Silmissä, suussa ja ympäri kuumoduulia. Apollo 17 -astronautti Harrison Schmitt oli juuri palannut kuukävelyltä takaisin moduuliin, poistanut kypäränsä ja harjannut itsensä kuupölystä.

Sitten alkoi aivastuttaa. Schmittin silmät punoittivat, nenä vuosi ja kurkkua kutitti. Hän haistoi kuumoduulin ilmaa ja sanoi lennon komentaja Gene Cernanille: ”Täällä haisee aivan ruudilta.”

”Eikö haisekin?” Cernan vastasi.

Schmittillä oli kunnia olla ensimmäinen ihminen, joka oli allerginen kuupölylle. Heinänuhan kaltaiset oireet lievenivät onneksi muutamassa tunnissa.

Kuun kamaraa peittävä pöly on terävää ja särmikästä, kuin kivipölyä. Sen hengittäminen ei ole ihmiselle hyväksi.

Jokaisen kuuden kuulennon astronautit tulivat hyvin tutuiksi tämän harmaan vitsauksen kanssa. Terävä pöly hiersi jopa astronauttien avaruuspukujen pintakerrosta rikki.

Ei kuitenkaan tiedetä tarkasti, mitä kaikkea kuupöly ihmiselle aiheuttaa, varsinkaan pitkäaikaisessa altistuksessa. Ongelma ei ole ollut ihmiskunnalle varsinaisesti akuutti, kun Kuussa ei ole enää 40 vuoteen käyty.

Nyt Venäjä ja Kiina suunnittelevat miehitettyjä kuulentoja, ja Euroopan avaruusjärjestö Esa on esittänyt utopistisen vision jopa kuutukikohdan rakentamisesta.

Tarvitaan siis parempaa tietoa terveyshaitoista, jotka kuunkävijöitä uhkaavat, varsinkin jos heidän olisi tarkoitus viettää Kuussa jopa viikkokausia. On jopa tutkittu mahdollisuutta käyttää kuupölyä rakennusaineena paahtamalla sitä tiiliksi.

Nyt yhdysvaltalaisen Stony Brook -yliopiston tutkijat ovat tutkineet kuupölyn vaikutusta soluihin laboratorio-olosuhteissa. Tohtori Rachel Carsonin johtama ryhmä altisti sekä ihmisen keuhkosoluja että hiiren hermosoluja terävälle pölylle, joka muistuttaa ominaisuuksiltaan kuupölyä.

Pöly tuhosi 90 prosenttia kummistakin soluista ja aiheutti lisäksi hiiren aivosoluissa dna-vaurioita. Ihmisen keuhkosolut pöly silpoi niin, ettei ryhmä onnistunut edes mittaamaan dna-vaurioiden määrää, kertoo Universe Today -uutissivusto.

Vaikka oikeaakin kuupölyä on tuotu Maahan, tutkijat eivät voineet käyttää sitä, koska se on harvinaista ja arvokasta. Sen sijaan he käyttivät kokeessa hyvin samanlaista, särmikästä pölyä, jota löytyy myös Maan kamaralta.

Vähimmillään pölyaltistus voi johtaa keuhkoputken tulehdukseen, pahimmillaan syöpään. Vaikka terävä pöly kokeessa tuhosi hiiren aivosoluja, ei tämän perusteella voida sanoa mitään sen vaikutuksista ihmisen hermostoon. Joka tapauksessa pöly näyttää olevan soluille myrkyllistä.

Pölyaltistus on riski ihmisille myös Marsissa.

"Avaruuden tutkimiseen Kuussa ja muualla liittyy paljon muitakin uhkia kuin pelkästään itse avaruuden vaarallisuus", muistuttaa tutkija Carson.

Jos pöly aiheuttaa keuhkojen tulehtumista, sen hengittäminen voi lopulta johtaa syöpään. Kuulennoilla on jo opittu, että joka paikkaan takertuvan pölyn pitäminen poissa asumistiloista on hankalaa.

"Jos Kuuhun tehdään matkoja, jotka kestävät viikkoja tai jopa kuukausia, riskiä ei luultavasti voi koskaan täysin poistaa", sanoo biokemisti Bruce Demple Stony Brookin yliopistosta New Yorkissa.

Tutkimuksen julkaisi GeoHealth.

SamBody
Seuraa 
Viestejä6011
Liittynyt3.5.2008

Terävä pöly uhkaa kuulentäjien keuhkoja

"Apollo 17 -astronautti Harrison Schmitt oli juuri palannut kuukävelyltä takaisin moduuliin, poistanut kypäränsä ja harjannut itsensä kuupölystä." Kekkasin ratkaisun: harjataan ensin ja poistetaan kypärä sitten!
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

offmind
Seuraa 
Viestejä15692
Liittynyt19.8.2008

Terävä pöly uhkaa kuulentäjien keuhkoja

Brainwashed kirjoitti: Kuussa ei ole väitetysti käyty liki 50 vuoteen, 40 vuotta kuulostaa toki positiivisemmalta, mutta Kuun pöly on siis vakava uhka ihmiselle, ja sitä väitetysti ihmisten vasiten Kuusta tuomaa pölyä ei voi käyttää kokeisiin, koska sitä on niin vähän. Että semmoinen tapaus tällä kertaa. Asbestoosi tai silikoosi (kivipölykeukosairaus) eivät ole niin tuntemattomia vaivoja, että niiden tutkimiseen pitäisi käyttää Kuusta tuotuja näytteitä.
Lue kommentti

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.