
Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla.
Ruotsalaiset tutkijat huomasivat, että kaikkien lihavien ihmisten rasvasolujen geenit reagoivat insuliiniin poikkeavasti – myös sellaisten ylipainoisten, joiden aineenvaihdunnassa ei ole todettu mitään vikaa.
Terveysvalistuksessa korostettiin pitkään sitä, että ylipaino on pahasta. 1990-luvun lopulla näkemys kyseenalaistettiin, kun tutkimuksissa kävi ilmi, ettei jokaisen lihavan ihmisen sydämessä tai aineenvaihdunnassa näy epäterveitä muutoksia.
Noin joka kolmannen ylipainoisen elimistö reagoi normaalisti esimerkiksi insuliiniin, vaikka juuri tämä vaste yleensä takkuaa lihavilla ja alustaa siten diabetesta.
Kukaan ei osaa kuitenkaan määritellä “terveen lihavuuden” rajoja.
Viime vuosina on herännyt epäilys, onko sellaista edes. Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistu katsaustutkimus ja meta-analyysi tuli muun muassa tulokseen, ettei minkään sortin pulskuus ole terveellistä.
Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla riippumatta siitä, onko aineenvaihdunnan häiriöistä merkkejä vai ei.
Nyt ruotsalaistutkijat saivat lisää tukea tälle näkemykselle, jonka mukaan terve lihavuus on pelkkä myytti.
Karoliinisen instituutin tutkijat ottivat rasvakudosnäytteitä 50 lihavalta ihmiseltä. Heistä 21:n sokeriaineenvaihdunta toimi verinäytteiden perusteella suurin piirtein niin kuin pitääkin ja 29 osoittautui insuliiniresistenteiksi.
Verrokkinäytteet napattiin 15 terveeltä henkilöltä, jotka olivat olleet ikänsä normaalipainoisia.
Tutkijoiden hämmästykseksi lihavien rasvasolut eivät geenitasolla eronneet toisistaan, kun ne reagoivat insuliiniin. Geenien toiminnan säätelyssä ilmeni lähes identtisiä poikkeamia normaalipainoisten soluihin verrattuna.
Sydän- ja verisuonitautien tunnetut riskitekijät, kuten vyötärön ja lantion suhde, syke tai verenpaine, eivät vaikuttaneet geenien toimintaan, mutta lihavuus vaikutti.
”Näyttää siltä, että lihavuus itsessään selittää muutoksia geenien toiminnassa”, tutkijaryhmään kuulunut Mikael Rydén kiteyttää tiedotteessa.
”Koska se säätää näin suuresti geenien toimintaa rasvakudoksessa, meidän pitäisi keskittyä lihavuuden ehkäisemiseen”, hän esittää.
Tutkijat huomauttavat analysoineensa vain ihon alla sijaitsevan valkean rasvakudoksen geenejä. Muun tyyppistä tai muualla elimistössä sijaitsevaa rasvaa he eivät tässä tutkimuksessa tarkastelleet.
Lisäksi kaikki ylipainoiset koehenkilöt olivat jonossa mahalaukun ohitusleikkaukseen, joten saattaa olla, että tulokset pätevät vain vaikeasti lihaviin.
Kunnes asia varmistuu, on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että insuliinille edelleen herkät mutta lihavat ihmiset eivät ehkä olekaan metabolisesti niin terveitä kuin on kuviteltu, Rydén toteaa.
”He saattavat tarvita muutoksia elintapoihinsa, jotta säästyisivät sydän- ja verenkiertohäiriöiltä.” Tutkimuksen julkaisi Cell Reports.