Lihavuus on riski, vaikka aineenvaihdunta toimisi. Kuva: Tuomas Selänne
Lihavuus on riski, vaikka aineenvaihdunta toimisi. Kuva: Tuomas Selänne

Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla.

Ruotsalaiset tutkijat huomasivat, että kaikkien lihavien ihmisten rasvasolujen geenit reagoivat insuliiniin poikkeavasti – myös sellaisten ylipainoisten, joiden aineenvaihdunnassa ei ole todettu mitään vikaa.

Terveysvalistuksessa korostettiin pitkään sitä, että ylipaino on pahasta. 1990-luvun lopulla näkemys kyseenalaistettiin, kun tutkimuksissa kävi ilmi, ettei jokaisen lihavan ihmisen sydämessä tai aineenvaihdunnassa näy epäterveitä muutoksia.

Noin joka kolmannen ylipainoisen elimistö reagoi normaalisti esimerkiksi insuliiniin, vaikka juuri tämä vaste yleensä takkuaa lihavilla ja alustaa siten diabetesta.

Kukaan ei osaa kuitenkaan määritellä “terveen lihavuuden” rajoja.

Viime vuosina on herännyt epäilys, onko sellaista edes. Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistu katsaustutkimus ja meta-analyysi tuli muun muassa tulokseen, ettei minkään sortin pulskuus ole terveellistä.

Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla riippumatta siitä, onko aineenvaihdunnan häiriöistä merkkejä vai ei.

Nyt ruotsalaistutkijat saivat lisää tukea tälle näkemykselle, jonka mukaan terve lihavuus on pelkkä myytti.

Karoliinisen instituutin tutkijat ottivat rasvakudosnäytteitä 50 lihavalta ihmiseltä. Heistä 21:n sokeriaineenvaihdunta toimi verinäytteiden perusteella suurin piirtein niin kuin pitääkin ja 29 osoittautui insuliiniresistenteiksi.

Verrokkinäytteet napattiin 15 terveeltä henkilöltä, jotka olivat olleet ikänsä normaalipainoisia.

Tutkijoiden hämmästykseksi lihavien rasvasolut eivät geenitasolla eronneet toisistaan, kun ne reagoivat insuliiniin. Geenien toiminnan säätelyssä ilmeni lähes identtisiä poikkeamia normaalipainoisten soluihin verrattuna.

Sydän- ja verisuonitautien tunnetut riskitekijät, kuten vyötärön ja lantion suhde, syke tai verenpaine, eivät vaikuttaneet geenien toimintaan, mutta lihavuus vaikutti.

”Näyttää siltä, että lihavuus itsessään selittää muutoksia geenien toiminnassa”, tutkijaryhmään kuulunut Mikael Rydén kiteyttää tiedotteessa.

”Koska se säätää näin suuresti geenien toimintaa rasvakudoksessa, meidän pitäisi keskittyä lihavuuden ehkäisemiseen”, hän esittää.

Tutkijat huomauttavat analysoineensa vain ihon alla sijaitsevan valkean rasvakudoksen geenejä. Muun tyyppistä tai muualla elimistössä sijaitsevaa rasvaa he eivät tässä tutkimuksessa tarkastelleet.

Lisäksi kaikki ylipainoiset koehenkilöt olivat jonossa mahalaukun ohitusleikkaukseen, joten saattaa olla, että tulokset pätevät vain vaikeasti lihaviin.

Kunnes asia varmistuu, on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että insuliinille edelleen herkät mutta lihavat ihmiset eivät ehkä olekaan metabolisesti niin terveitä kuin on kuviteltu, Rydén toteaa.

He saattavat tarvita muutoksia elintapoihinsa, jotta säästyisivät sydän- ja verenkiertohäiriöiltä.” Tutkimuksen julkaisi Cell Reports.

Himuli
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt10.3.2016

Terve lihavuus on myytti

Itse tekisin ennemminkin sen johtopäätöksen, että se sama tekijä, mikä saa ihmisen lihomaan, muuttaa myös tuota geenien toimintaa, jättäen lihavuuden edelleenkin vain oireeksi. Onko sumopainijoille satuttu suorittamaan samaa tutkimusta? Haluaisin nähdä vielä vertailuna rasvasolujen geenitoiminnan sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat lihoneet pelkällä sitkeällä määrätietoisella ylensyömisellä tarkoituksenaan nimenomaan massan kasvattaminen, ei niinkään tarpeisiin ahmiminen. Ties vaikka löytyisi...
Lue kommentti
BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Terve lihavuus on myytti

Emppulina kirjoitti: Tutkimuksessa vaan ei puhuttu ylipainoisista, vain niistä, joiden BMI (eli painoindeksi) on yli 30 - eli tosissaan lihavista. Mielenkiintoista, että tiedelehtikin - jonka toimittajien luulisi osaavan lukea lähteitään - sortuu tällaisiin virheisiin uutisissaan. Olen tullut siihen tulokseen, että aina kun uutinen vähänkään epäilyttää, kannattaa tarkistaa lähteet. Ainakin Duodecim mukaan yli BMI 30 on Merkittävä lihavuus, kun taas ylipaino on BMI 25-30. Voisitte korjata sekä...
Lue kommentti

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.