Tuomas Hoppu & julkaisuryhmä, <i>Tampere 1918</i>. (Vapriikki).
Tuomas Hoppu & julkaisuryhmä, Tampere 1918. (Vapriikki).

Ehdokasteokset valottavat muun muassa sisällissodan tapahtumia, sotahistorian julkisivun taustoja, luonnonsuojelun historiaa ja entisaikojen oppineiden naisten saavutuksia.

Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi on tänä vuonna ehdolla kuusi teosta:

Tuomas Hopun, Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen ja Tampereen kaupungin museotoimen kirjoittama Tampere 1918 -teos (Vapriikki) käsittelee sisällissodan tapahtumia Tampereella.

Juhani Koiviston ehdokasteos Tuijotin tulehen kauan (WSOY) kertoo säveltäjä Toivo Kuulasta.

Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja WSOY ovat ehdolla kirjallaan Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival, jonka on toimittanut Tiede-lehden vakituinen avustaja Helena Telkänranta.

Jorma Lehtolan ehdokasteos Laulujen Lappi (Kustannus-Puntsi) on tarinoiden höystämä retki laulujen Pohjolaan.

Marjo T. Nurmisen teos Tiedon tyttäret (WSOY) esittelee entisaikojen oppineiden naisten asemaa ja saavutuksia.

Sari Näre ja Jenni Kirves ovat ehdolla teoksellaan Ruma sota (Johnny Kniga), joka ottaa uudenlaisen lähestymistavan sotakeskusteluun tutkailemalla kokemuksia sotahistorian julkisivun takana.

Vuonna 1989 perustettu, suuruudeltaan 30 000 euron arvoinen palkinto on Suomen kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaalle tieto- tai oppikirjalle.

Ehdokkaat nimesi lautakunta, johon kuuluivat professori Kaisa Häkkinen, toimittaja ja kriitikko Otso Kantokorpi ja Orimattilan kirjaston johtaja Jari Paavonheimo. Lopullisen valinnan tekee Suomen Kustannusyhdistyksen entinen toimitusjohtaja Veikko Sonninen. Palkinto jaetaan torstaina 20.11.

Kasvontunnistusohjelma erottaa eri-ikäisenä otetuista kuvista saman lapsen.

Lasten katoamiset ja kaappaukset ovat maailmalla yleisempi ongelma kuin Suomessa. Moni vanhempi kantaa mukanaan kadonneen valokuvaa.

Sitä voi käyttää todisteena. Mutta kun katoamisesta on aikaa, valokuvan arvo kadonneen etsinnässä hiipuu. Ihminen kun voi näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt kuvien vertailuun esimerkiksi poliisin avuksi on otettu avuksi tekoäly. Se voisi löytää kadonneen henkilön valokuvan avulla nopeammin kuin ihminen.

Poliisilla on jo käytössä eri ohjelmia, joilla he vertailevat valokuvia. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun kadonnut on yli 20-vuotias.

Tietojenkäsittelytieteen tutkija Debayan Deb Michiganin osavaltion yliopistosta kehitti ryhmineen kasvoja tunnistavan laskentaohjelman. Algoritmi tunnistaa eri-ikäisistä kasvoista samoja piirteitä.

Deb kehitti ohjelmaa antamalla sille tuhat kuvaa 2–18-vuotiaista lapsista. Jokainen lapsi oli kuvattu ainakin neljä eri kertaa kuuden vuoden aikana.

Tekoäly löysi oikean lapsen kuvia vertailemalla 80 prosentissa tapauksista, kertoo arxivessa julkaistu tutkimus.

Jos kuvat oli otettu alle vuoden välein, tekoäly löysi saman henkilön kasvonpiirteet yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tunnistus laski 73 prosenttiin, jos kuvien välillä oli kulunut yli kolme vuotta.

Ryhmä yrittää nyt kouluttaa tekoälyä löytämään lapsi kuvista, joiden välissä on kulunut usea vuosi, kertoo New Scientist.

Sähköinen stimulointi aktivoi aivot alttiiksi harjoitukselle.

Netistä saa korvakuulokkeita, jotka lupaavat lisää taitoa, voimaa ja kestävyyttä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Kalifornialaisen yrityksen Halon kuulokkeiden sanka antaa aivokuorelle sähköistä stimulaatiota. Kun urheilusuoritusta tai musiikkikappaletta treenaa stimuloiduin aivoin, harjoituksen vaikutus tehostuu, yritys vakuuttaa.

Newsweek-lehden mukaan yhdysvaltalaiset urheilijat ovat toimineet koekäyttäjinä. Halon omassa tutkimuksessa stimulaatiota saaneiden urheilijoiden ponnistusvoima lisääntyi kuukauden harjoittelun aikana selvästi enemmän kuin lumekuulokkeita käyttäneellä ryhmällä.

Periaatteessa tällainen neurodoping voi toimia.

”Sille on neurofysiologista perustaa”, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen.

Niin sanotulla transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla eli tDCS:llä voidaan nostaa aivokuoren aktiivisuustasoa eli valmiutta hermoimpulsseihin. Olemassa olevat hermoyhteydet tehostuvat. Samalla lisääntyy aivoalueen muovautuvuus eli kyky muodostaa uusia yhteyksiä.

Sähköistä stimulointia on kehitetty ennen kaikkea sairauksien hoitoon, mutta myös sen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu.

Tieteellisissä kokeissa se on parantanut terveiden koehenkilöiden reaktioaikoja, tehostanut motorista oppimista ja parantanut kognitiivista suorituskykyä.

Sillä on pystytty jopa parantamaan kestävyyttä. Uupumukseen asti ajetuissa pyöräilytesteissä stimulaatiota saaneet koehenkilöt pystyvät jatkamaan pidempään kuin verrokkiryhmä.

Se on lyhentänyt reaktioaikoja ja lisännyt reiden ojennusvoimaa. Sillä on pystytty hillitsemään käsien vapinaa, josta ampujat haluavat päästä eroon.

Stimuloidut koehenkilöt ovat omaksuneet taitoja nopeammin ja pystyneet toistamaan oppimaansa täsmällisemmin.

Kuitenkin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun johtaja Sami Kalaja kertoo HS:n jutussa, että nykynäytön perusteella huippu-urheilussa vaikutukset olisivat heikot tai jopa olemattomat.

Suurimpia vaikutuksia aivostimulaatiolla on saatu koehenkilöillä, joilla on aivojen toiminnassa jokin vajaus tai häiriö. Terveillä havaitut muutokset ovat pienempiä.

Kysely

Kokeilisitko neurodopingia?