Tietoisuus käsittää enimmäkseen aistimuksia, ei niinkään sisäistä puhetta tai ajatuskuplia. Kuva: Getty Images
Tietoisuus käsittää enimmäkseen aistimuksia, ei niinkään sisäistä puhetta tai ajatuskuplia. Kuva: Getty Images

Kenties ensimmäisinä tajuntaan hiipivät vaaroista viestivät kipu ja pelko.

Aivomme esittävät meille jatkuvasti näytelmiä siitä, mitä kehomme sisä- ja ulkopuolella tapahtuu. Esitykset keskeytyvät vain syvän unen, tajuttomuuden tai nukutuksen aikana, ennen kuin lakkaavat lopullisesti kuoleman hetkellä.

Tietoisuus itsestämme ja maailmasta ympärillämme on meille välttämätön. Se auttaa suoriutumaan arjessa ja palvelee hyvinvointia ja terveyttä. Jos aivot vaurioituvat, vaurioituu usein myös tietoisuus.

Esimerkiksi oikeanpuoleisen päälaenlohkon vaurio voi aiheuttaa niin kutsutun neglect-oireyhtymän, jossa ihminen ei kiinnitä huomiota vasemmassa näkökentässään oleviin asioihin. Hän törmäilee jatkuvasti vasemmalla oleviin esteisiin ja jättää vaikkapa paidan vasemman hihan pukematta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Neglect-potilaalla ei kuitenkaan ole välttämättä näkökenttäpuutosta. Aivotoiminnan mittaukset osoittavat, että aivot käsittelevät esineet, jotka esitetään vasempaan näkökenttään, mutta ne eivät synnytä tietoista havaintoa. Vaikka potilas on täysin tajuissaan ja hänen kokemuksestaan puuttuu sananmukaisesti puolet, hän ei itse huomaa puutosta lainkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska tietoisuus kipunoi aivoissamme biologisina prosesseina, ovat aivotutkijat nousseet avainaseman sen salaisuuksien selvittämisessä. Iso kysymys kuuluu, miten aivot säätävät, mitkä asiat pääsevät tietoisuuteen, mitkä eivät?

Keho ja tunne rakentavat

Usein ajatellaan, että aivojen tärkein tehtävä on ajattelu ja tiedon tallentaminen muistiin. Todellisuudessa niiden tärkein tehtävä on kuitenkin kehon toiminnan sääteleminen ja tulevaisuuden ennustaminen menneisyyden perusteella.

Tätä varten aivot tarvitsevat sekä kehon sisäistä että ulkoista tietoa, ja sitä niille toimittaa hyvä apuri: tarkkaavaisuus. Se valitsee kehon ja ympäristön sisältöjä tietoiseen tarkasteluun. Sen ansiosta voimme esimerkiksi arvioida, kuinka nopeasti sydämemme sykkii juuri nyt tai kuinka onnellisiksi tunnemme itsemme juuri tällä hetkellä.

Tietoisuus onkin suurelta osin aistimuksiin ja niiden piirteisiin liittyvää tietoisuutta, ei niinkään sisäistä puhetta tai ajatuskuplia. Tietoisuus toimii kuin kuudentena aistina, joka yhdistelee ja havainnoi tarkkaavaisuuden keräämää tietoa.

Nykytiedon valossa tietoisen kokemuksen erityisen tärkeitä rakennuspuita ovat kehollisuus ja tunteet: mitä enemmän jokin asia välittyy kehon kautta ja mitä voimakkaampia tunteita siihen liittyy, sitä todennäköisemmin se päätyy tietoisuuteemme.

On mahdollista, että tietoisuus alun perin jopa kehittyi kehollisuuden ja tunteiden perustalle. Oman sisäisen tilan havainnointi on voinut auttaa varhaisia ihmisiä arvioimaan tarpeitaan ja samalla edistämään hyvinvointiaan ja hengissä pysymistään.

Esimerkiksi kivun kokemus on voinut ohjata lepuuttamaan vammautunutta raajaa ja välttämään liikkumista. Samalla tavoin ympäristön vaaroista kertovat tunteet, kuten sydämen kiivaasti sykkimään saava pelko, ovat voineet olla niin tärkeitä, että tieto niistä on alkanut hiljalleen hiipiä tajuntaan. Meille nykyisille ihmisille tutummat tietoisuuden sisällöt, kuten ajattelu ja kieli, olisivat kehittyneet myöhemmin tämän tunnetietoisuuden päälle.

Jos tietoisuus syntyi asteittain, niin syntyvät myös tietoiset havainnot meidän aivoissamme. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että tietoisuus herää vasta sitten, kun aivoihin pääsee riittävästi aisteista saapuvaa tietoa.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa neurotutkija, Turun yliopiston professori Lauri Nummenmaa kertoo, mitä aivoissa pitää tapahtua, että asiat nousevat tietoisuuteemme – ja miksi karttuva ymmärrys ihmismielen suuresta mysteeristä herättää myös vaikeita eettisiä kysymyksiä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Yeni Mihova
Seuraa 
Viestejä632

Tuo tunteiden ja aistien päälle rakentuminen on ihan hauska ideana, mutta miten se selittää pikkeamat? Tietoisuuksia ja niiden rakennustapoja on monia?

Esimerkiksi autistit ovat tietoisia, mutta tunne-elämä on outoa ja aisteihin liittyy paljon ali- tai yliherkkyyksiä.

Normaalin hakeminen ei ole selittämistä, vaan keskivertoratkaisun etsimistä. Poikkeukset ovat kuitenkin ihan yhtä tietoisia, vaikkakin toisella tavalla. Siksi myös kehittyneemmät eläimet, alkeelliset eläimet, sienet ja kasvitkin ovat jollain tavalla tietoisia. Ei ehkä meidän tavallamme, mutta emm voi pitää tietoisuudemme tasoa ainoana oikeana tai jotenkin korkeimpana, koska emme osaa edes lajin sisäisiin poikkeustapauksiin antaa pitävää teoriaa.¨tietoisuuden kannalta.

Itse luulen nautinnon ja himon olevan korkeampi ohjaava voima kuin pelon, sillä edellämainitut addiktoivat ja siten kirjaimellisesti ohjaavat tietoisuutta ja elämää toimimaan tietyllä tavalla.

Mitochondriac!

jesper
Seuraa 
Viestejä795

Evolutiivinen selitys siitä, miksi kipu ja pelko olivat hyödyllisiä, ei kuitenkaan selitä sitä, miksi tai tai miten kokemus syntyi ylipäätään. Voidaan aivan hyvin ajatella, että samat fysikaaliset prosessit  ilman tietoisuutta selittäisivät eliön toiminnan yhtä hyvin. Tietoisuus on siis fysikalismin näkökulmasta turha lisä, mutta maailmaa on kuitenkin mahdotonta ajatella ilman sitä.

Tähän liittyy filosofisen zombin ajatus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofinen_zombi

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Sisältö jatkuu mainoksen alla