Saturnuksen Titan-kuussa sataa ja siellä on jokia aivan kuten täällä. Titanin sade ei kuitenkaan ole vettä, vaan metaania. Näin kertoivat Euroopan avaruusjärjestön tutkijat Pariisissa. He ovat nimittäin analysoineet viikon verran mittauksia ja valokuv...

Saturnuksen Titan-kuussa sataa ja siellä on jokia aivan kuten täällä. Titanin sade ei kuitenkaan ole vettä, vaan metaania. Näin kertoivat Euroopan avaruusjärjestön tutkijat Pariisissa. He ovat nimittäin analysoineet viikon verran mittauksia ja valokuvia, jotka Cassini-luotaimen Huygens-sondi sai syöksyessään Titaniin 14. tammikuuta.

Titania peittää paksu kaasukehä, joten sen oloista ei ole aikaisemmin tiedetty juuri mitään varmaa. Huygensin lähettämistä kuvista nähtiin maisema, johon sateet ovat muokanneet jokiverkoston ja järviä. Parhaillaan paikka näyttää kuitenkin kuivalta, mutta metaania on saattanut sataa vain muutamia viikkoja sitten. Ensimmäisissä Huygensin kuvissa näkyi myös usvaa, joita tutkijat arvelevat metaanipilviksi.

Huygensin jysähtäessä Titanin pinnalle se työnsi heti anturinsa 15 sentin syvyyteen. Laskeutumispaikka osoittautui tutkijoiden yllätykseksi rakenteeltaan löysän hiekan kaltaiseksi. Sondin ottamissa kuvissa on kuitenkin kiinteän, kiviseltä näyttävää maaperää, jota pidetään tällä hetkellä vesijäänä. Tämäkin oli yllätys, sillä sondin odotettiin tipahtavan joko kiviseen maaperään tai metaanimereen. Kuvissa erottuu myös mäkiä ja laaksoja.

Huygens jatkoi mittaustulosten lähettämistä emoalus Cassiniin hieman yli tunnin ”laskeutumisensa” jälkeen. Sondin tömähtäminen Titaniin tuotti sen verran lämpöä, että maaperästä vapautui metaanikaasua, jonka sen oma spketrometri rekisteröi.

Parhaillaan kehitellään teorioita siitä, mistä Titanin metaani on peräisin: ehkä syvältä sen sisuksista (toisin kuin Maan metaani, jota tuottavat lähinnä bakteerit). Sukeltaessaan Titannin Huygens teki kaasuanalyysejä, joista nähdään, että metaanin määrä kasvoi vasta kolmisen metriä ennen pintaa. Muun muassa tämä puhuu sen puolesta, että metaani olisi peräisin syvältä.

Huygensin mittauksista on löytynyt myös merkkejä tuliperäisestä aktiivisuudesta. Pinnalla tehdyt isotooppianalyysit viittaavat siihen, että Titanin tulivuoret sylkevät laavan sijasta ulos vettä ja ammoniakkia!

Huygens-sondi makaa nyt ”kuolleena” Titanin jääkylmällä pinnalla, mutta sen lähettämät mittaukset työllistävät tutkijoita vielä pitkään. Lisää jännittäviä yksityiskohtia Titanin oloista on siis odotettavissa.

Pariisin tiedotustilaisuudesta raportoi muun muassa Naturen verkkouutinen.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.