Tuholaismyrkkyjä levitetään pelloille vähemmän mutta ne ovat myrkyllisempiä. Kuva: Shutterstock
Tuholaismyrkkyjä levitetään pelloille vähemmän mutta ne ovat myrkyllisempiä. Kuva: Shutterstock

Kasveihin ja selkärangattomiin kohdistuva kokonaistoksisuus on kaksinkertaistunut 20 vuodessa.

Ovatko torjunta-aineita koskevat huolenaiheet lievenemässä? Näin voisi päätellä Yhdysvaltain tilastoista, joiden mukaan torjunta-aineiden käyttö on vähentynyt huomattavasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Esimerkiksi pelloille levitettyjen hyönteismyrkkyjen kokonaismäärä on vähentynyt 40 prosenttia.

Tilastot antavat kuitenkin harhaanjohtavan kuvan, osoittaa tuore saksalaistutkimus. Torjunta-aineiden käyttöä tilastoidaan sen mukaan, kuinka monta kiloa niitä on käytetty hehtaaria tai vuotta kohden.

Kilomäärät ovat vähentyneet siksi, että torjunta-aineet ovat muuttuneet entistä myrkyllisemmiksi. Kun aiemmin viljelijä tarvitsi organofosfaattieja tai karbamaatteja hehtaaria kohden monta kiloa, uusia torjunta-aineita tarvitaan samaa alaa kohden parhaimmillaan kuusi grammaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Science-tiedelehden julkaisemassa tutkimuksessa Koblenzin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, millä tavalla uudet torjunta-aineet vaikuttavat ympäristön myrkkykuormaan. Tulokset osoittavat, että vaikka ympäristöön kylvettäviä kiloja on vähemmän, haittavaikutukset luonnolle ovat entistä suuremmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Professori Ralf Schulzin johtamassa tutkimuksessa hyödynnettiin tietoja maanviljelijöiden ilmoittamista torjunta-aineista ja niiden määristä vuosina 1992–2016 Yhdysvalloissa.

Kun tietoja torjunta-aineiden volyymeista verrattiin viranomaisten asettamiin turvarajoihin, kullekin torjunta-aineelle saatiin laskettua kokonaistoksisuus. Kaikkiaan analyysissa oli mukana 381 torjunta-ainetta.

Hyvät uutiset ovat, että organofosfaattien ja karbamaattien korvautuminen uusilla torjunta-aineilla on vähentänyt lintuihin ja nisäkkäisiin kohdistuvaa kokonaistoksisuutta.

Siihen hyvät uutiset kuitenkin jäävät. Kasveihin ja selkärangattomiin kohdistuva kokonaistoksisuus on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa.

Vesistöissä eläviä selkärangattomia, kuten eläinplanktonia ja hyönteistoukkia, uhkaavat erityisesti pyretroidit. Maalla eläviä selkärangattomia, esimerkiksi pölyttäjiä, uhkaavat puolestaan neonikotinoidit.

Rikkaruohomyrkky glyfosaatti ja tuhohyönteisille geneettisesti vastustuskykyiseksi muokattu maissi esiteltiin aikoinaan innovaatioina, joiden piti vähentää torjunta-aineiden tarvetta.

Saksalaistutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että ne eivät enää toimi.

Aineisto osoittaa, että kasveihin kohdistuva torjunta-aineiden kokonaistoksisuus alkoi kasvaa vuoden 2004 tienoilla. Tämän otaksutaan johtuvan siitä, että tuolloin pelloille alkoi ilmestyä yhä enemmän glyfosaatille vastustuskykyisiä rikkakasveja.

Maanviljelijät koettavat päästä niistä eroon ruiskuttamalla päälle muita rikkaruohomyrkkyjä. Ne kulkeutuvat myös lähialueiden pientareille ja niityille ja aiheuttavat siellä tuhoa.

Varsinainen yllätys koskee kuitenkin muuntogeenistä maissia. Yhdysvaltain lukujen perusteella muuntogeenisen maissin viljelyksillä käytetään tätä nykyä aivan yhtä paljon torjunta-aineita kuin tavallisillakin maissiviljelmillä. Syy muuntogeenisen maissin myrkytyksiin ei selviä aineistosta.

Jospa tässä onkin kysymys siitä, että kasvinsuojeluaineiden kehittäminen on tuottanut tilanteen, jossa aineet ovat torjuttaville myrkyllisempiä ja muille vähemmän myrkyllisiä. Valtaapitävä kohumedia vääntää jokaisen uutisen pikaista maailmanloppua ennustavaksi.

Käyttäjä430
Seuraa 
Viestejä2

On aiheellista huomata, että tässä viitattu tutkimus on tehty Yhdysvalloissa. Maatiloilta kerätty aineisto on vuosilta 1992-2016, melko vanhaa siis ja alalta jolla ympäristömaaräykset kiristyvät jatkuvasti. Artikkelin väittämiä ei sellaisinaan voi yleistää EU:n alueelle eikä Suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla