Tuhkaennusteiden jäljille johdatti Alaskan Paflov, joka on Yhdysvaltain aktiivisimpia tulivuoria. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service
Tuhkaennusteiden jäljille johdatti Alaskan Paflov, joka on Yhdysvaltain aktiivisimpia tulivuoria. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service

Äänetön jyry kertoo, nouseeko tulivuoresta tuhkaa lentokorkeuksiin.

Kun tulivuori purkautuu sopivassa paikassa, seuraukset voivat olla huomattavat, vaikka ihmisuhreilta säästyttäisiin.

Suomalaistenkin mieleen on painunut Islannin Eyjafjallajökullin purkaus maalis-huhtikuussa 2010. Vuori syyti taivaalle tuhkaa niin paljon, että Euroopan lentoliikenne lamautui viikon ajaksi.

Tulivuorenpurkauksia on vaikea ennustaa, mutta tulevaisuudessa pystyttäneen ennakoimaan, miten korkean tuhkapatsaan purkautuva vuori voi taivaalle lennättää. Näin arvioivat yhdysvaltalaiset tulivuoritutkijat, jotka ovat analysoineet Alaskan niemimaalla kohoavan Pavlofin purkausta.

Tavallisesti tulivuorten tilaa tarkkaillaan korkeuksista satelliiteilla ja maasta seismometreillä, jotka mittaavat maankuoren värähtelyä. Lisäksi tietoa on saatavissa infaääniantenneista, jotka rekisteröivät ihmiskorvalle kuulumattomia ääniaaltoja.

Kun Pavlof 27. maaliskuuta 2016 alkoi purkautua, Alaskan tulivuoriobservatorion David Fee ja hänen kollegansa päättivät tutkia myös akustisia viestejä ja samalla seurata satelliittien ja ilmailuhallinnon kuvista tuhkapatsaan kehitystä.

Kävi ilmi, että äänettömän jyryn amplitudi, värähdyslaajuus, kytkeytyi tuhkapatsaan korkeuteen ja että infraäänten ja tuhkan korkeuden keskinäinen suhde vaihteli purkauksen edetessä.

Alkuvaiheessa jyry oli voimakkaampaa suhteessa tuhkan tuloon. Kun jyry heikentyi, tuhkan määrä lisääntyi. Tutkijat laskivat, että purkausaukko laajentui ja tuhkaa pääsi tupruamaan ilmaan vapaammin. Ilmakuvat vahvistivat, että Pavlofin huipulle oli repeytynyt noin 35-metrinen purkausaukko.

Fee ja kumppanit raportoivat havainnoistaan Science-lehdessä ja esittävät, että infraäänet sopisivat tulivuorten tarkkailuun.

Infraäänistä voi päätellä, purkautuuko vuori ja miten purkaus kehittyy. Tekniikalla kannattaisi seurata etenkin tulivuoria, jotka sijaitsevat syrjäseuduilla ja ovat siksi vaikeita monitoroida. Aina ei ole käytettävissä satelliittikuvaakaan.

Tarkkailussa ollut Pavlofin tuhkapurkaus jatkui 40 tuntia, ja pahimmillaan tuhka nousi yhdeksän kilometrin korkeuteen. Ilmavirtaukset kuljettivat sitä satojen kilometrien päähän, ja lentoyhtiöt peruivat yli sata lentoa.