Lämpimät jaksot sulattivat osan Marsin jäästä vedeksi, joka muodosti planeetan pinnalle kraatterijärviä ja järvestä toiseen valuvia puroja. Kuva: James Dickson, NASA.
Lämpimät jaksot sulattivat osan Marsin jäästä vedeksi, joka muodosti planeetan pinnalle kraatterijärviä ja järvestä toiseen valuvia puroja. Kuva: James Dickson, NASA.

Uusi teoria kertoo, miten jäätävällä planeetalla on ajoittain voinut virrata vettä.

Tutkijoiden on ollut vaikea ymmärtää, miten on mahdollista, että hyisen Marsin pinnalta löytyy uurteita siellä ammoin virranneista joista ja liplattaneista järvistä. Useimmat veden jäljet ovat 3,7 miljardin vuoden takaa ajalta, jolloin planeetan tiedetään olleen hyvin kylmä. Nyt Nature Geoscience -lehden julkaisema tutkimus esittää, että Marsin lämpötila kohosi tuolloin aika ajoin yli jäätymispisteen toistuvien tulivuorenpurkausten takia.

Maan pinnalla isot tulivuorenpurkaukset yleensä viilentävät ilmakehää, sillä tulivuorten tupruttama tuhka sekä niiden rikkidioksidipäästöistä muodostuvat rikkihappopisarat heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen. Tutkijat Itay Halevy ja James Head saivat kuitenkin laatimansa tietokonemallin avulla selville, että muinaisen Marsin kaasukehässä lopputulos oli toinen.

Naapuriplaneetalla purkauksista syntyneet rikkihappopisarat tarttuivat pölyyn ja menettivät kykyään heijastaa auringonvaloa. Lisäksi Marsin ilmakehässä rikkidioksidilla olisi mallin mukaan hienoinen kasvihuonevaikutus, jolloin lämpeneminen saattoi päästä vauhtiin.

Veden hiomat uurteet syntyivät Marsin pinnalle, kun toistuvat tulivuorenpurkaukset aika ajoin kuumensivat planeetan pinnan niin, että jäätiköt pääsivät sulamaan lähellä päiväntasaajaa. Sulat kaudet kestivät vain joitain kymmeniä tai satoja vuosia kerrallaan, mutta toistuessaan ne kaiversivat Marsin pintaan jokien, purojen ja järvien jälkiä.