Tuloerot pilaavat elämää sosiaalisen vertailun vuoksi. Kuva: Kimmo Taskinen
Tuloerot pilaavat elämää sosiaalisen vertailun vuoksi. Kuva: Kimmo Taskinen

Juuri riskaabelit pyrinnöt houkuttavat, ei harkittu yritys kohentaa omaa asemaa.

Isoista tuloeroista näyttää koituvan monenlaista haittaa yhteiskunnassa. Eriarvoisuus esimerkiksi ruokkii taloudellisesti itsetuhoista toimintaa, kuten rikollisuutta, uhkapelaamista ja suurempaa velkaantumista. Myös elinajanodote jää lyhyemmäksi.

Tuloerojen suuruus vaikuttaa itsenäisesti riippumatta yhteiskunnan tulotasosta keskimäärin. Toisin sanoen ihmisten hyvinvointia ja käyttäytymistä eivät ratkaise vain se, miten paljon hänellä itsellään on käytössä aineellista varallisuutta vaan myös se, miten paljon sitä on muilla.

Tutkimuksissa on esimerkiksi huomattu, että työntekijöiden väliset tuloerot vaikuttavat enemmän työtyytyväisyyteen ja lähtöhaluihin kuin itse palkan suuruus.

Uusi kokeisiin ja internethakuihin perustuva tutkimus viittaa siihen, että tuloerojen haitat johtuvat ainakin osaksi riskioton lisääntymisestä. Tuloerot yllyttävät ihmiset havittelemaan suuria voittoja, vaikka häviämisen riski on suuri.

Tutkimuksessa 800 koehenkilöä pelasi taloudellisia pelejä, joissa he saattoivat voittaa rahaa erilaisilla todennäköisyyksillä. Ennen pelisessioita heitä kuitenkin herkistettiin isojen tai pienten tuloerojen kokemukselle. Heille näytettiin esimerkiksi, millaisia voittoja edelliset pelaajat olivat saaneet. Isojen tuloerojen kokemus todella lisäsikin pelaajien riskinottoa.

Myös internethaut Yhdysvaltain eri osavaltioissa puhuivat samaa kieltä. Hanakkuus taloudellisiin riskeihin näkyi niissäkin. Tutkijoita kiinnosti haut sellaisilla ilmaisuilla kuin ”palkkapäivän laina”, ”arvonta” ja ”voittaa rahaa”. Näitä hakuja tehtiin sitä enemmän, mitä isommat tuloerot vallitsivat osavaltiossa.

Joskus väitetään, että tuloerot kannustavat ihmisiä vaurastumaan. Nettihauista tehty analyysi viittaa kuitenkin siihen, että eriarvoisuus kannustaa nimenomaan riskaabeliin vaurauden tavoitteluun.

Tutkijat selvittivät hakujen avulla myös kiinnostusta vähäriskiseen raha-asioiden hoitamiseen eri osavaltioissa. Siitä oletettavasti kertovat hakusanat ”säästöt”, ”sijoittaa”, ”velan maksu” ja ”eläkesäästötili”. Näitä hakuja tehtiin sitä vähemmän, mitä suuremmat olivat tuloerot.

Eriarvoisuuden ja riskinoton yhteyttä ei voi selittää vain suuremmalla taloudellisen voiton halulla yleensä, päättelevät professori Pohjois-Carolinen yliopiston professori Keith Payne ja kollegat. Nimenomaan riskillä rikastumisen houkutus kasvaa eriarvoisuudesta.

Riskinoton lisääntyminen liittyy sosiaaliseen vertailuun. Ihmiset vertaavat itseään herkemmin itseään varakkaampiin kuin itseään köyhempiin. Siten juuri varakkaammat vaikuttavat ihmisten kokemukseen siitä, mitä on heille tarpeeksi.

”Vertailu ylöspäin lisää koettuja tarpeita, ja ihmiset ovat halukkaita ottamaan enemmän riskejä noiden tarpeiden tyydyttämiseksi”, tutkijat selittävät.

Myös muunalainen kuin rahallinen riskikäyttäytyminen lisääntyy aiempien tutkimusten mukaan eriarvoisuuden oloissa. Tupakkaa ja päihteitä kuluu enemmän, ja ihmiset syövät epäterveellisemmin. Ihmiset näyttävät valitsevan välittömän mielihyvän ja sivuuttavat valinnoista pidemmän päälle koituvat haitat.

Rahallinen eriarvoisuus voi näyttäytyä eräänlaisena nautinnon eriarvoisuutena, tutkijat arvelevat. Varakkaiden ylellinen elämä vihjaa, että he saavat enemmän nautintoa, ja tämä voi yllyttää vähävaraisempia kuromaan eroa umpeen ja hakemaan pikamielihyvää päihteistä ja epäterveellisestä ruoasta.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.