Määrä nakertaa laatua myös tieteessä. Talouselämästä kopioitu tulosvastuun periaate lisää tutkijoiden halua julkaista, mutta samalla tuotosten taso laskee.
Näin on käynyt ainakin Australiassa, missä otettiin 1993 käyttöön tulosvastuuseen perustuva rah...

Määrä nakertaa laatua myös tieteessä. Talouselämästä kopioitu tulosvastuun periaate lisää tutkijoiden halua julkaista, mutta samalla tuotosten taso laskee.

Näin on käynyt ainakin Australiassa, missä otettiin 1993 käyttöön tulosvastuuseen perustuva rahanjakomalli: mitä enemmän julkaisuja, sitä suuremman potin yliopisto ja sen laitokset saivat. Uusi malli innosti tutkijat julkaisemaan töitään erityisesti heikkotasoisissa tieteellisissä sarjoissa. Julkaisumäärän kasvu niin sanotun korkean impaktiluvun huippulehdissä oli vaatimaton.

Tiedelehtien impaktiluvut määräytyvät sen mukaan, kuinka usein niissä julkaistuihin tieteellisiin töihin muut tutkijat viittaavat. Mitä parempi työ on, sitä enemmän se saa viittauksia. Vastaavasti mitä korkeampi on julkaisusarjan impaktiluku, sitä tiuhempi seula odottaa lehteen tarjottua artikkelia.

Australialaistutkijoiden havainnot julkaisi Nature-lehti. Asiasta kerrottiin myös Duodecim –lehden uutispalstalla.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla