Lihasten uudistuminen parani solujen ohjelmoinnin ansiosta. Vasemmassa kuvassa on vanhojen hiirten heikosti korjautuvaa lihaskudosta, oikeassa vanhojen, uudelleen ohjelmoitujen hiirten paremmin uusiutunutta kudosta. Kuva: Salk Institute
Lihasten uudistuminen parani solujen ohjelmoinnin ansiosta. Vasemmassa kuvassa on vanhojen hiirten heikosti korjautuvaa lihaskudosta, oikeassa vanhojen, uudelleen ohjelmoitujen hiirten paremmin uusiutunutta kudosta. Kuva: Salk Institute

Ikääntymisen merkit katosivat ja eläimet elivät kolmanneksen pidempään.

Jo vanhakin nyt nuortuu, lauletaan joululaulussa. Yhdysvaltalaisen Salk-instituutin tutkijat tekivät sanoista totta. He onnistuivat peruuttamaan hiiren ikääntymisen.

Muutkin ovat yrittäneet samaa eri keinoilla. Laboratorioissa on aiemmin testattu muun muassa lääkeaineita, geenimuokkausta ja kalorirajoituksia.

Koe-eläimet onkin saatu näillä konstein elämään pidempään, vaikka ne edelleen ikääntyvätkin.

Solujakin on onnistuttu ohjelmoimaan uudelleen. Neljää geeniä sormeilemalla ne saadaan palautettua kantasolumaiseen tilaan, missä ne pystyvät jälleen erilaistumaan toisiksi soluiksi.

Menetelmän keksi tutkija Shinya Yamanaka vuonna 2006. Hänet palkittiin siitä Nobelilla vuonna 2012.

Vuonna 2013 ja 2014 kaksi eri ryhmää innostui kokeilemaan, nuortuisivatko eläimet nobel-reseptillä. Huonosti kuitenkin kävi, siilä kaikki koe-eläimet kuolivat, kertoo New York Times.

Osa kuoli syöpään. Kantasolujen nopea jakautuminen täysikasvuisissa eläimissä johtaa helposti syöpään. Toiseksi pulmaksi osoittautui se, että kun suuri määrä kudosten soluja ”nollataan”, elimet pettävät herkästi.

Salkin tutkijat kokeilivat, voitaisiko nämä ongelmat välttää, jos solujen uudelleen ohjelmointi käynnistettäisiin vain toviksi.

He yrittivät temppua ihosoluilla, jotka oli poimittu progeriaa sairastavilta hiiriltä. Progeria on tauti, joka ikäännyttää solut pikatahtia.

Testi onnistui. Hetkellinen uudelleen ohjelmointi hävitti solusta monia ikääntymiseen liittyviä muutoksia, mutta solu pysyi silti edelleen ihosoluna.

”Aiemmin tutkijat ovat ohjelmoineet solut kokonaan uudelleen kantasolumaiseen tilaan”, sanoo tutkija Pradeep Reddy tiedotteessa.

Seuraavaksi tutkijat kokeilivat, onnistuisiko sama progeriahiirillä.

Tulokset olivat tutkijoiden mukaan ällistyttäviä: käsitellyt hiiret näyttivät nuoremmilta, ja niiden verenkiertoelimistö tokeni parempaan kuntoon.

Hiiret elivät kolmanneksen verrokkeja pidempään, eikä niille kehittynyt syöpää. Solut nuortuivat eli niiden ikääntymismuutokset katosivat.

Tutkijat varmistivat tuloksen vielä tavallisilla iäkkäillä hiirillä. Niilläkin uudelleen ohjelmoinnin hetkellinen käynnistys kohensi haiman ja lihasten uusiutumista.

Vaurioitunut kudos parantui soluohjelmoiduilla hiirillä nopeammin kuin verrokeilla.

”Hiiret eivät tietenkään ole ihmisiä, ja tiedämme toki, että ihmisen nuorentaminen on huomattavasti monimutkaisempaa”, sanoo professori Juan Carlos Izpisua Belmonte.

”Tulokset kuitenkin osoittavat, että ikääntymisen ei tarvitse kulkea vain yhteen suuntaan”, hän lisää.

Salkin tutkijat uskovat, että ihmisen ikääntymismuutosten viilaus onnistuisi parhaiten kemiallisten yhdisteiden tai pienten molekyylien avulla.

Heidän mukaansa vie kuitenkin kymmenkunta vuotta, ennen kuin tällaiset hoidot yltävät ihmiskokeisiin asti.

Tutkimuksen julkaisi Cell.

Insinööripoju
Seuraa 
Viestejä7
Liittynyt23.12.2016

Tutkijat nuorensivat hiiriä ohjelmoimalla soluja

@Agio_Skuz Artikkelin alussa kerrottiin selvästi, että soluholjemoinnilla poistettiin hiiristä "ikääntymisen merkit" eli tehtiin hiiristä nuoremman näköisiä. Mutta myös tämän lisäksi, hiiret elivät kolmasosan pidempään. Todennäköisesti kuolivat sen jälkeen. Mutta tällä tavalla saatiin lisättyä elinvuosia.
Lue kommentti

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.