Adelen musiikki on malliesimerkki hitin anatomiasta. Laulaja voitti tänä vuonna viisi Grammy-palkintoa. Kuva: Mike Blake/Reuters
Adelen musiikki on malliesimerkki hitin anatomiasta. Laulaja voitti tänä vuonna viisi Grammy-palkintoa. Kuva: Mike Blake/Reuters

Musiikin pitää erottua juuri tarpeeksi massasta, jotta se voi nousta hittilistoille.

Sukupolvi toisensa jälkeen lienee omana aikanaan ollut sitä mieltä, että kaikki suosittu nykymusiikki kuulostaa aivan samalta.

Ranskalaisten ja yhdysvaltalaisten kauppakorkeakoulujen tutkijat päättivät laittaa väittämän koetukselle. He kokosivat valtavan aineiston kappaleita, jotka ovat olleet suosituimpien singlejen Hot 100 -listalla vuosina 1958–2016 ja lähtivät purkamaan täydellisen hitin anatomiaa.

Selvisi, että suosituimmat kappaleet kaikkina tutkittuina aikoina ovat muistuttaneet musiikin valtavirtaa. Kuitenkin niissä on ollut riittävä ripaus persoonallisuutta erottamaan ne massasta.

Tutkijoiden mukaan englantilaisen laulaja-lauluntekijä Adelen musiikki on tyyppiesimerkki tästä nykypäivänä.

”Hän on menestynyt erittäin hyvin vain pienellä erottautumisella”, sanoo tiedotteessa apulaisprofessori Noah Askin, yksi tutkijoista.

Tutkijat kaivoivat tietokoneanalyysiin 26 000 kappaletta ja määrittelivät niistä yksitoista musiikillista piirrettä, kuten esimerkiksi sävellajin ja tempon.

Tutkijat kehittivät niin sanotun tyypillisyysasteikon, jolla he pisteyttivät jokaisen kappaleen. Sen avulla pyrittiin määrittelemään, miten paljon kukin kappale kuulostaa muilta hittilistan lauluilta. Kutakin kappaletta verrattiin kaikkiin edellisvuonna listoille nousseisiin kappaleisiin.

Tulosten perusteella voidaan sanoa ainakin, ettei kaikki musiikki sittenkään kuulosta aivan samalta. Liian paljon massaa muistuttavat kappaleet eivät näytä nousevan korkealle listoilla.

Tutkijat myös huomauttavat, että täydellistä kappaletta ei voi luoda purkamalla menestyskappaleita osiinsa ja yrittämällä vain kopioida niitä, kuten musiikkiteollisuudessa ehkä toisinaan ajatellaan.

”Tällainen 'hittibiisitiede' ei kanna artistia kovin pitkälle. On äärimmäisen vaikea ennustaa, minkälaisia kappaleita muut artistit julkaisevat, ja milloin yleisö pitää niitä juuri optimaalisella tavalla erilaisina”, sanoo apulaisprofessori Michael Mauskapf Columbian yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Tutkimuksen julkaisi American Sociological Review.

Keijona
Seuraa 
Viestejä9330
Liittynyt13.3.2015

Tutkijat selvittivät täydellisen hitin anatomian

Kaikki ihmisten tykkäämiseen perustuvat jutut todnäk. menee samalla kaavalla. Joten ihan samoin kuin muusiikot, voivat myös poliitikot (sekä levy-yhtiöt tai puolueet) tilata asiantuntijoilta hittitempot ja sanoitukset, joillaa saadaan mukaavuusalue kuulioita haalittua tarpeeksi. Sitten kansalaiset äänestävät ja "valitsevat" parhaan idolin jota peesata.
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä38589
Liittynyt6.12.2009

Tutkijat selvittivät täydellisen hitin anatomian

Keijona kirjoitti: Kaikki ihmisten tykkäämiseen perustuvat jutut todnäk. menee samalla kaavalla. Joten ihan samoin kuin muusiikot, voivat myös poliitikot (sekä levy-yhtiöt tai puolueet) tilata asiantuntijoilta hittitempot ja sanoitukset, joillaa saadaan mukaavuusalue kuulioita haalittua tarpeeksi. Sitten kansalaiset äänestävät ja "valitsevat" parhaan idolin jota peesata. "Islamic remix dance" https://www.youtube.com/watch?v=48laJC8wYl4 .
Lue kommentti

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.