Adelen musiikki on malliesimerkki hitin anatomiasta. Laulaja voitti tänä vuonna viisi Grammy-palkintoa. Kuva: Mike Blake/Reuters
Adelen musiikki on malliesimerkki hitin anatomiasta. Laulaja voitti tänä vuonna viisi Grammy-palkintoa. Kuva: Mike Blake/Reuters

Musiikin pitää erottua juuri tarpeeksi massasta, jotta se voi nousta hittilistoille.

Sukupolvi toisensa jälkeen lienee omana aikanaan ollut sitä mieltä, että kaikki suosittu nykymusiikki kuulostaa aivan samalta.

Ranskalaisten ja yhdysvaltalaisten kauppakorkeakoulujen tutkijat päättivät laittaa väittämän koetukselle. He kokosivat valtavan aineiston kappaleita, jotka ovat olleet suosituimpien singlejen Hot 100 -listalla vuosina 1958–2016 ja lähtivät purkamaan täydellisen hitin anatomiaa.

Selvisi, että suosituimmat kappaleet kaikkina tutkittuina aikoina ovat muistuttaneet musiikin valtavirtaa. Kuitenkin niissä on ollut riittävä ripaus persoonallisuutta erottamaan ne massasta.

Tutkijoiden mukaan englantilaisen laulaja-lauluntekijä Adelen musiikki on tyyppiesimerkki tästä nykypäivänä.

”Hän on menestynyt erittäin hyvin vain pienellä erottautumisella”, sanoo tiedotteessa apulaisprofessori Noah Askin, yksi tutkijoista.

Tutkijat kaivoivat tietokoneanalyysiin 26 000 kappaletta ja määrittelivät niistä yksitoista musiikillista piirrettä, kuten esimerkiksi sävellajin ja tempon.

Tutkijat kehittivät niin sanotun tyypillisyysasteikon, jolla he pisteyttivät jokaisen kappaleen. Sen avulla pyrittiin määrittelemään, miten paljon kukin kappale kuulostaa muilta hittilistan lauluilta. Kutakin kappaletta verrattiin kaikkiin edellisvuonna listoille nousseisiin kappaleisiin.

Tulosten perusteella voidaan sanoa ainakin, ettei kaikki musiikki sittenkään kuulosta aivan samalta. Liian paljon massaa muistuttavat kappaleet eivät näytä nousevan korkealle listoilla.

Tutkijat myös huomauttavat, että täydellistä kappaletta ei voi luoda purkamalla menestyskappaleita osiinsa ja yrittämällä vain kopioida niitä, kuten musiikkiteollisuudessa ehkä toisinaan ajatellaan.

”Tällainen 'hittibiisitiede' ei kanna artistia kovin pitkälle. On äärimmäisen vaikea ennustaa, minkälaisia kappaleita muut artistit julkaisevat, ja milloin yleisö pitää niitä juuri optimaalisella tavalla erilaisina”, sanoo apulaisprofessori Michael Mauskapf Columbian yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Tutkimuksen julkaisi American Sociological Review.

Uuden tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan estää vähemmillä päästörajoituksilla kuin on arvioitu.

Ilmastomuutoksen estäminen on helpompaa kuin tiedeyhteisö on aiemmin arvioinut, väittää uusi tutkimus.

Maailman maat sopivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteesta, jonka mukaan maapallon lämpeneminen pidetään 1,5 asteessa tällä vuosisadalla. Ilmastotutkijat ovat tähän mennessä laskeneet, että tavoite on käytännössä mahdotonta saavuttaa.

Uusi tutkimus päätyy kuitenkin toiveikkaampaan tulokseen. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseen tarvitaankin vähemmän toimia ja päästörajoituksia kuin on uskottu, jos Oxfordin yliopiston Richard Millarin ja kumppaneiden laskelmat pitävät paikkansa.

Millarin ryhmä katsoo, että hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n ennusteet ovat yliarvioineet ihmisen osuutta ilmaston lämpenemiseen.

He itse päätyivät siihen, että ihmisen toimet ovat lämmittäneet ilmastoa 0,9 astetta 1800-luvun puolivälistä alkaen. Arvio on 0,3 astetta pienempi kuin hallitusten välisen ilmastopaneelin malleissa. Tämä tuo lisää liikkumavaraa hillintätoimiin.

Ryhmä laski Nature Geoscience -lehdessä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ihmiskunta voisi päästää vielä ilmaan, niin että lämpeneminen ei ylittäisi 1,5 astetta.

Tulos oli, että päästöjä saa olla jopa kolminkertainen määrä siitä, mitä IPCC on arvioinut. Puolentoista asteen lämpenemien sallisi 250–540 gigatonnia lisää hiiltä ilmakehään.

Vaikka ihmiskunta näyttäisi pääsevän helpommalla, edessä on silti kovia ponnisteluja päästöjen vähentämiseksi.

”Pariisin 1,5 asteen tavoite ei ole mahdoton. Se on vain hyvin vaikea”, kommentoi Millar Naturen uutisjutussa.

Päästöjä pitäisi joka tapauksessa vähentää uuden ennusteen mukaan enemmän kuin mihin maat ovat tähän mennessä sitoutuneet.

Ilmatieteen laitoksen professori Ari Laaksonen epäilee, että uusi tutkimus tulee herättämään vielä tieteellistä kiistaa.

”Tutkimus perustuu aika suoraviivaiseen tilastolliseen ajatteluun”, Laaksonen sanoo.

Hän muistuttaa, että Millarin ryhmän käyttämistä lukuisista ilmastomalleista kolmasosa edelleen ennustaa, että 1,5 asteen tavoitteeseen on käytännössä mahdotonta päästä, vaikka otetaan huomioon 0,3 asteen korjaus.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.