Jo 20 vuotta tutkimukset ovat todistelleet, että hermosoluja syntyy vielä aikuisena. Kuva: istock
Jo 20 vuotta tutkimukset ovat todistelleet, että hermosoluja syntyy vielä aikuisena. Kuva: istock

Aikuisiällä kasvavista aivosoluista on ehditty toivoa apua niin muistisairauksiin kuin masennukseenkin, mutta nyt tuore tutkimus väittää niitä olemattomiksi.

Jos elit käsityksessä, että kaikki aivosolusi syntyivät lapsuudessa eikä lisää ole luvassa, on sinulta mennyt ohi useampi tutkimustulos viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Jo vuonna 1998 tutkijat löysivät vainajien aivoista merkkejä vasta aikuisiällä syntyneistä aivosoluista eli neuroneista. Löytö on sittemmin toistettu lukuisissa tutkimuksissa.

Nature-lehden julkaisema tutkimus väittää nyt kuitenkin toista. Siinä Kalifornian yliopiston johtama tutkijajoukko kertoo, ettei se löytänyt tutkimiltaan 59 henkilöltä ainokaistakaan hermosolua, joka olisi syntynyt 13 ikävuoden jälkeen.

Koska aivosolujen ikää on mahdotonta selvittää kallon ulkopuolelta käsin, tässäkin tutkimuksessa leikeltiin kuolleiden ihmisten aivoja. Tutkittujen ikähaarukka ulottui sikiöstä 77 vuoden ikään.

Odotusten mukaisesti uusia aivosoluja syntyy tutkimuksen mukaan kiivaimmin ennen syntymää, kun aivot ovat vasta muotoutumassa. Tahti hidastuu selvästi vauvavuoden aikana: kun vastasyntyneen aivoista löytyi noin 1 600 tuoretta neuronia neliömillimetrin kokoiselta alueelta, havaittiin yksivuotiaalta enää 300. Esikouluikäiseltä uusia aivosoluja löytyi neliömilliltä enää muutamia. Viimeistään murrosiässä aivosolutehtailu loppuu kokonaan.

Aivosolutehtailun hidastuminen iän myötä on ollut tiedossa, mutta väite sen totaalisesta loppumisesta on rajussa ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Monet neurotieteilijät intoutuivat kritisoimaan tutkimusta jo ennen kuin Nature ehti julkaista sen viime keskiviikkona, kertoo Stat News.

Tutkimuksen osakseen saama kritiikki osoittaa heikkouksia ja epävarmuustekijöitä paitsi kyseisestä tutkimuksesta, myös sen edeltäjistä. Niiden kaikkien ongelmat liittyvät siihen, että aivosolujen syntymäpäivä on päätelty vasta niiden kuoltua.

Yleisesti hyväksytty tapa selvittää aivosolujen ikää on syöttää kokeen aluksi vapaaehtoiselle koehenkilölle tiettyä merkkiproteiinia, joka kiinnittyy kypsyvien solujen dna-rihmaan. Näin hänen aivoihinsa sittemmin syntyviin soluihin jää ikään kuin aikakoodi, joka kertoo, ilmestyivätkö ne ennen kokeen alkamista vai vasta sen jälkeen. Aikakoodi päästään lukemaan, kun koehenkilö aikanaan kuolee.

Aiemmissa tutkimuksissa tällä metodilla on löydetty merkkejä aikuisiällä syntyneistä aivosoluista. Koska uusia soluja oli havaittu ainoastaan hippokampuksen alueelta, uusikin tutkimus tarkasteli juuri tätä aivojen osaa.

Toisin kuin monissa edeltäjissään, tässä tutkimuksessa merkkiproteiineja ei käytetty vielä ihmisen eläessä, vaan vasta hänen kuoltuaan. Monet kriitikot ovatkin muistuttaneet, että aivosolujen syntymän eli neurogeneesin havainnointi vaikeutuu jo tunneissa kuoleman jälkeen.

Tutkimusryhmä puolustaa tutkimusmetodiaan sillä, että se kuitenkin havaitsi tuoreet aivosolut vastasyntyneiden ja pienten lasten aivoissa odotetulla tavalla. Täysin sokeaksi sitä ei siis voi syyttää. Kriitikoiden mukaan tämä tosin kertoo vain siitä, että nuorissa aivoissa neurogeneesi on helpompi havaita.

Ryhmän jäsenet tarjoavat ristiriitaisten tulosten selitykseksi sitä, että käytetyt merkkiaineet voivat kiinnittyä aivosolun dna:han paitsi sen syntyessä, myös sen korjatessa vaurioitunutta dna-rihmaansa. Merkkiproteiinin aikakoodi ei siis olisi osannut tehdä eroa kahden tapahtuman välillä: solun rakentamisen ja remonttien.

Uusi tutkimus ei ole ainoa, joka on asettanut aikuisten neurogeneesin kyseenalaiseksi. Toista vuotta sitten australialainen tutkimusryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa uusien aivosolujen määrän havaittiin vähenevän jyrkästi neljän vuoden iässä. Aikuisilta siitä ei löydetty merkkejä lainkaan.

käyttäjä-3779
Seuraa 
Viestejä1531
Liittynyt12.5.2014

Tutkimus ei löytänyt aikuisiän hermosoluja

Useimmat tutkijat eivät vielä hyväksy havaintoa, että hermosoluja ei kehittyisikään lisää aikuisilla ihmisillä. Myös neurogenesiksen keksijä pitää kiinni teoriastaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että lisää tutkimusta tarvitaan. Jotkut arvelevat, että neurogenesiksen este ihmisellä on älykkyys, koska aivosoluja ei synny myöskään aikuisilla delfiineillä. Mutta onhan rottakin älykäs, ja sillä taas syntyy runsaasti uusia aivosoluja läpi elämän.. Monilla linnuilla syntyy suuri määrä uusia...
Lue kommentti
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.