Jo 20 vuotta tutkimukset ovat todistelleet, että hermosoluja syntyy vielä aikuisena. Kuva: istock
Jo 20 vuotta tutkimukset ovat todistelleet, että hermosoluja syntyy vielä aikuisena. Kuva: istock

Aikuisiällä kasvavista aivosoluista on ehditty toivoa apua niin muistisairauksiin kuin masennukseenkin, mutta nyt tuore tutkimus väittää niitä olemattomiksi.

Jos elit käsityksessä, että kaikki aivosolusi syntyivät lapsuudessa eikä lisää ole luvassa, on sinulta mennyt ohi useampi tutkimustulos viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Jo vuonna 1998 tutkijat löysivät vainajien aivoista merkkejä vasta aikuisiällä syntyneistä aivosoluista eli neuroneista. Löytö on sittemmin toistettu lukuisissa tutkimuksissa.

Nature-lehden julkaisema tutkimus väittää nyt kuitenkin toista. Siinä Kalifornian yliopiston johtama tutkijajoukko kertoo, ettei se löytänyt tutkimiltaan 59 henkilöltä ainokaistakaan hermosolua, joka olisi syntynyt 13 ikävuoden jälkeen.

Koska aivosolujen ikää on mahdotonta selvittää kallon ulkopuolelta käsin, tässäkin tutkimuksessa leikeltiin kuolleiden ihmisten aivoja. Tutkittujen ikähaarukka ulottui sikiöstä 77 vuoden ikään.

Odotusten mukaisesti uusia aivosoluja syntyy tutkimuksen mukaan kiivaimmin ennen syntymää, kun aivot ovat vasta muotoutumassa. Tahti hidastuu selvästi vauvavuoden aikana: kun vastasyntyneen aivoista löytyi noin 1 600 tuoretta neuronia neliömillimetrin kokoiselta alueelta, havaittiin yksivuotiaalta enää 300. Esikouluikäiseltä uusia aivosoluja löytyi neliömilliltä enää muutamia. Viimeistään murrosiässä aivosolutehtailu loppuu kokonaan.

Aivosolutehtailun hidastuminen iän myötä on ollut tiedossa, mutta väite sen totaalisesta loppumisesta on rajussa ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Monet neurotieteilijät intoutuivat kritisoimaan tutkimusta jo ennen kuin Nature ehti julkaista sen viime keskiviikkona, kertoo Stat News.

Tutkimuksen osakseen saama kritiikki osoittaa heikkouksia ja epävarmuustekijöitä paitsi kyseisestä tutkimuksesta, myös sen edeltäjistä. Niiden kaikkien ongelmat liittyvät siihen, että aivosolujen syntymäpäivä on päätelty vasta niiden kuoltua.

Yleisesti hyväksytty tapa selvittää aivosolujen ikää on syöttää kokeen aluksi vapaaehtoiselle koehenkilölle tiettyä merkkiproteiinia, joka kiinnittyy kypsyvien solujen dna-rihmaan. Näin hänen aivoihinsa sittemmin syntyviin soluihin jää ikään kuin aikakoodi, joka kertoo, ilmestyivätkö ne ennen kokeen alkamista vai vasta sen jälkeen. Aikakoodi päästään lukemaan, kun koehenkilö aikanaan kuolee.

Aiemmissa tutkimuksissa tällä metodilla on löydetty merkkejä aikuisiällä syntyneistä aivosoluista. Koska uusia soluja oli havaittu ainoastaan hippokampuksen alueelta, uusikin tutkimus tarkasteli juuri tätä aivojen osaa.

Toisin kuin monissa edeltäjissään, tässä tutkimuksessa merkkiproteiineja ei käytetty vielä ihmisen eläessä, vaan vasta hänen kuoltuaan. Monet kriitikot ovatkin muistuttaneet, että aivosolujen syntymän eli neurogeneesin havainnointi vaikeutuu jo tunneissa kuoleman jälkeen.

Tutkimusryhmä puolustaa tutkimusmetodiaan sillä, että se kuitenkin havaitsi tuoreet aivosolut vastasyntyneiden ja pienten lasten aivoissa odotetulla tavalla. Täysin sokeaksi sitä ei siis voi syyttää. Kriitikoiden mukaan tämä tosin kertoo vain siitä, että nuorissa aivoissa neurogeneesi on helpompi havaita.

Ryhmän jäsenet tarjoavat ristiriitaisten tulosten selitykseksi sitä, että käytetyt merkkiaineet voivat kiinnittyä aivosolun dna:han paitsi sen syntyessä, myös sen korjatessa vaurioitunutta dna-rihmaansa. Merkkiproteiinin aikakoodi ei siis olisi osannut tehdä eroa kahden tapahtuman välillä: solun rakentamisen ja remonttien.

Uusi tutkimus ei ole ainoa, joka on asettanut aikuisten neurogeneesin kyseenalaiseksi. Toista vuotta sitten australialainen tutkimusryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa uusien aivosolujen määrän havaittiin vähenevän jyrkästi neljän vuoden iässä. Aikuisilta siitä ei löydetty merkkejä lainkaan.

käyttäjä-3779
Seuraa 
Viestejä1577
Liittynyt12.5.2014

Tutkimus ei löytänyt aikuisiän hermosoluja

Useimmat tutkijat eivät vielä hyväksy havaintoa, että hermosoluja ei kehittyisikään lisää aikuisilla ihmisillä. Myös neurogenesiksen keksijä pitää kiinni teoriastaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että lisää tutkimusta tarvitaan. Jotkut arvelevat, että neurogenesiksen este ihmisellä on älykkyys, koska aivosoluja ei synny myöskään aikuisilla delfiineillä. Mutta onhan rottakin älykäs, ja sillä taas syntyy runsaasti uusia aivosoluja läpi elämän.. Monilla linnuilla syntyy suuri määrä uusia...
Lue kommentti

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.