Suomalaisen suositusten mukaan aikuisen kannattaa pimeinä vuodenaikoina syödä kymmenen mikrogrammaa D-vitamiinilisinä, jos ei ruoasta saa sitä riittävästi. Kuva: Petri Rotsten
Suomalaisen suositusten mukaan aikuisen kannattaa pimeinä vuodenaikoina syödä kymmenen mikrogrammaa D-vitamiinilisinä, jos ei ruoasta saa sitä riittävästi. Kuva: Petri Rotsten

Säännöllinen lisä D-vitamiinia ehkäisee hengitysteiden tulehduksia kuten nuhakuumetta.

D on kuuma vitamiini. Osa tutkijoista on vakuuttunut, että D-vitamiinilisän popsiminen vahvistaa vastustuskykyä ja torjuu tulehduksia. Toisten mielestä tästä ei ole tarpeeksi näyttöä.

On havaittu, että ne, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on kovin alhainen, sairastuvat muita herkemmin hengitystien infektioihin, kuten nuhakuumeeseen, keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen.

On myös osoitettu, että D-vitamiini tukee elimistön puolustusreaktiota tiettyjä bakteereita ja viruksia vastaan.

Siitä, suojaako D-vitamiinilisä infektioilta, ei ole kuitenkaan saatu selvyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaus on kyllä, toisten taas ei. Jopa meta-analyysit eli useiden tutkimusten yhteenvedot ovat päätyneet ristiriitaisiin tuloksiin.

Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä teki D-vitamiinin voimasta uuden, entistä tarkemman meta-analyysin. Siinä käytiin läpi 25 kaksoissokkotutkimusta, joihin osallistui yhteensä yli 11 000 henkilöä.

Mukana oli myös Tampereen yliopiston ja Puolustusvoimien D-vitamiinitutkimus vuodelta 2010.

Meta-analysiin mukaan otetuissa tutkimuksissa D-vitamiinin annokset vaihtelivat kymmenen mikrogramman päiväannoksesta sataan. Joissakin kokeiltiin tymäkkää kerta-annosta kuukauden tai parin välein. Yhdessä nieltiin jopa viisi milligrammaa kerralla.

Kymmenen mikrogrammaa on suomalainen suositus aikuiselle talvisaikaan, jos ei syö D-vitaminoituja maitotuotteita päivittäin ja kalaa paria kolmea kertaa viikossa.

Tulosten puntarointi vahvisti, että D-vitamiinin lisä tosiaan vahvistaa elimistön suojakilpeä flunssaa ja muita hengitystietulehduksia vastaan.

”Useimmat tietävät, että D-vitamiini on tärkeä luille ja lihaksille. Analyysimme mukaan se auttaa elimistöä myös puolustautumaan hengitystieinfektioilta”, kiteyttää tutkimusryhmään lukeutunut professori Carlos Camargo Harvardin yliopistosta tiedotteessa.

Tartuntojen loitolla pitäminen vaati kuitenkin sitä, että D-vitamiinia napsittiin säännöllisesti päivittäin tai viikottain. Satunnaisesta hevoskuurista ei ollut mitään apua.

Tunnollisesti D-vitamiinipurkilla käyvien tulehdusriski kutistui 12 prosenttia. Eniten hyötyivät odotetusti ne, joilla D-vitamiinia oli alun perin veressään vähiten. Heidän hengitystieinfektion riskinsä puolittui.

Tulosten perustella ravintoa kannattaa ryydittää D-vitamiinilla ainakin sellaisissa väestöissä, missä D-vitamiinista on pula, Camargo esittää kollegoineen British Medical Journal -lehdessä.

Kaikkia asiantuntijoita ei uusinkaan analyysi vakuuta. Tutkijat Mark Bolland Aucklandin yliopistosta ja Alison Avenell Aberdeenin yliopistossa kommentoivat tuoreeltaan samassa lehdessä, että tuloksissa mainittu riskin pieneneminen 12 prosentilla on hämäävä.

”Todellisuudessa vähintään kerran vuodessa akuuttiin hengistystietulehdukseen sairastuneiden osuus väheni D-vitamiinilisien ansiosta 42 prosentista 40:een”, he kirjoittavat.

Heidän mukaansa näin pieni muutos tuskin riittää perustelemaan D-vitamiinipillereihin turvautumista.

”Nykynäyttö ei tue D-vitamiinilisien käyttämistä sairauksien ehkäisyyn, paitsi siinä tapauksessa, että ihmisellä on suuri osteomalasian eli luuston pehmenemisen riski.”

Himuli
Seuraa 
Viestejä1478
Liittynyt10.3.2016

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Olen samaa mieltä ettei 3h välein hiilariladattujen aterioiden syöminen ole luonnollista. Se on varmasti yksi syy ihmisten terveysongelmiin. Elimistö on evoluutiossa kehittynyt toimimaan tietyllä tavalla, siten, mikä on ollut käytännöllistä vallitsevissa olosuhteissa. Uskon, että paaston aikana elimistö tekee asioita, joita se ei aktiivisen ruuansulatuksen aikana tee, samaan tapaan kuin nukkuessa aivot tekevät asioita joita ne eivät valveilla tee. Olemme hienosti poistaneet kulttuuristamme tuon...
Lue kommentti
SamBody
Seuraa 
Viestejä6011
Liittynyt3.5.2008

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

"Tutkijat Mark Bolland Aucklandin yliopistosta ja Alison Avenell Aberdeenin yliopistossa kommentoivat tuoreeltaan samassa lehdessä, että tuloksissa mainittu riskin pieneneminen 12 prosentilla on hämäävä." Mikä pitää paikkansa Uudessa-Seelannissa (maassa on huomattava meijeri-teollisuus, mutta ei navettoja), ei tee sitä välttämättä Suomessa.
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.