Tulos yllätti tutkijat itsensäkin. Suomalaistutkija arvelee, että tulos kertoo siitä, että täällä tartunnat tutkitaan tarkkaan.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat piirtäneet kartan siitä, miten paljon eri tauteja ihmiseen on tarttunut muista nisäkkäistä eri puolilla maailmaa. Trends in Parasitologyn julkaisema tutkimus antaa esimerkiksi Suomesta äkkiseltään katsottuna pelottavan kuvan.

Kartan kuvaamia, eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja kutsutaan zoonooseiksi. Tunnettuja zoonooseja ovat esimerkiksi borrelioosi, lintuinfluenssa, mers, lapamato, vesikauhu ja salmonella.

Yllättäen zoonooseja kertyi kartassa Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle, vaikka monet viime vuosina huomiota saaneet epidemiat on jäljitetty tropiikkiin.

Etelä-Amerikan ja Afrikan sademetsissä nisäkkäistä näyttää tarttuneen ihmisiin vähemmän tauteja kuin Siperiassa. Suomi näyttää kerrassaan tautipesäkkeeltä. Tiedotteessa tutkijat kertovat itsekin yllättyneensä tuloksista.

Kartta kuvaa sitä, miten monta ihmiseen tarttuvaa tautia alueen nisäkkäistä on löydetty. Esimerkiksi sairastuneiden henkilöiden määrää se ei huomioi.

Yksi mahdollinen selitys yllättävälle tulokselle on se, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain nisäkkäistä tarttuneita loisia, bakteereja, viruksia ja sieniä. Näin esimerkiksi hyttysten levittämät malaria, zika ja dengue-kuume eivät ole mukana.

Mukaan valittiin 27 nisäkäslahkoa, kuten lepakot, sorkka- ja kavioeläimet. Pelkästään jyrsijöitä oli mukana yli 2 000 lajia.

Mahdollista on sekin, että nyt julkaistua karttaa muokkaavat arktisille alueille tyypilliset saalis-peto-syklit, arvelee Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.

Tunnettu esimerkki tästä ovat Lapin sopulit. Ankarissa olosuhteissa biodiversiteetti on vähäisempi ja nisäkkäiden suuret kannavaihtelut ovat tyypillisiä.

Esimerkiksi sopulipopulaatio voi kasvaa joinain vuosina yli ympäristön kantokyvyn, toisina vuosina runsastuneet saalistajat edesauttavat pikkujyrsijäkantojen romahdusta.

”Kun eläinlajin tiheys on suuri, mikrobit leviävät helposti ja sekä mikrobi että sen kantajapopulaatio huomataan helpommin.”

Suomessa esimerkiksi hyvät myyrävuodet näkyvät suoraan lisääntyneinä myyräkuumetartuntoina.

Biodiversiteetin myös ajatellaan suojaavan zoonooseilta, koska tauteja välittävät niveljalkaiset voivat helpommin eksyä taudin leivämisen kannalta tehottomiin isäntälajeihin.

Vapalahti keksii kolmannenkin hyvän selityksen. Kartta voi kertoa zoonoosien todellisen määrän sijaan siitä, miten huolellisesti niitä eri maissa tutkitaan.

”Suomen kaltaisilla alueilla zoonooseja on tutkittu tarkemmin, eli vähäisempi lajikirjo on käyty paremmin läpi”, hän arvelee.

Eläimistä ihmisiin tarttuneita ja sittemmin myös ihmisten välillä levinneitä tauteja tunnetaan hänen mukaansa eniten juuri suuren lajikirjon alueilta, kuten tropiikista. Köyhemmän lajikirjon alueilta on löydetty enemmän zoonooseja ehkä siksi, että tällaisia taudinaiheuttajia on etsitty itse kantajaeläimistä, ja myös tutkittu ja raportoitu ihmisistä.

”Lääketieteessäkin on tapana sanoa, että ei ole terveitä ihmisiä, on vain puutteellisesti tutkittuja”, hän vertaa.

Esimerkiksi Afrikassa monet kuumetaudit tulkitaan automaattisesti malariaksi, vaikka tarkemmissa tutkimuksissa ne voisivat osoittautua joksikin muuksi eläinperäiseksi sairaudeksi.

”Nyt kiinnostusta ovat nostattaneet pandemiat, jotka ovat saaneet alkunsa yksittäisistä, vähäpätöisiltä vaikuttavista tartunnoista. Pimeyttä on alettu valaisemaan”, Vapalahti kertoo.

Jos kartta muutaman vuoden päästä päivitetään, voivat päiväntasaajan seudun zoonoosimäärät lähentyä napapiirin lukemia.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.