Tulos yllätti tutkijat itsensäkin. Suomalaistutkija arvelee, että tulos kertoo siitä, että täällä tartunnat tutkitaan tarkkaan.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat piirtäneet kartan siitä, miten paljon eri tauteja ihmiseen on tarttunut muista nisäkkäistä eri puolilla maailmaa. Trends in Parasitologyn julkaisema tutkimus antaa esimerkiksi Suomesta äkkiseltään katsottuna pelottavan kuvan.

Kartan kuvaamia, eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja kutsutaan zoonooseiksi. Tunnettuja zoonooseja ovat esimerkiksi borrelioosi, lintuinfluenssa, mers, lapamato, vesikauhu ja salmonella.

Yllättäen zoonooseja kertyi kartassa Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle, vaikka monet viime vuosina huomiota saaneet epidemiat on jäljitetty tropiikkiin.

Etelä-Amerikan ja Afrikan sademetsissä nisäkkäistä näyttää tarttuneen ihmisiin vähemmän tauteja kuin Siperiassa. Suomi näyttää kerrassaan tautipesäkkeeltä. Tiedotteessa tutkijat kertovat itsekin yllättyneensä tuloksista.

Kartta kuvaa sitä, miten monta ihmiseen tarttuvaa tautia alueen nisäkkäistä on löydetty. Esimerkiksi sairastuneiden henkilöiden määrää se ei huomioi.

Yksi mahdollinen selitys yllättävälle tulokselle on se, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain nisäkkäistä tarttuneita loisia, bakteereja, viruksia ja sieniä. Näin esimerkiksi hyttysten levittämät malaria, zika ja dengue-kuume eivät ole mukana.

Mukaan valittiin 27 nisäkäslahkoa, kuten lepakot, sorkka- ja kavioeläimet. Pelkästään jyrsijöitä oli mukana yli 2 000 lajia.

Mahdollista on sekin, että nyt julkaistua karttaa muokkaavat arktisille alueille tyypilliset saalis-peto-syklit, arvelee Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.

Tunnettu esimerkki tästä ovat Lapin sopulit. Ankarissa olosuhteissa biodiversiteetti on vähäisempi ja nisäkkäiden suuret kannavaihtelut ovat tyypillisiä.

Esimerkiksi sopulipopulaatio voi kasvaa joinain vuosina yli ympäristön kantokyvyn, toisina vuosina runsastuneet saalistajat edesauttavat pikkujyrsijäkantojen romahdusta.

”Kun eläinlajin tiheys on suuri, mikrobit leviävät helposti ja sekä mikrobi että sen kantajapopulaatio huomataan helpommin.”

Suomessa esimerkiksi hyvät myyrävuodet näkyvät suoraan lisääntyneinä myyräkuumetartuntoina.

Biodiversiteetin myös ajatellaan suojaavan zoonooseilta, koska tauteja välittävät niveljalkaiset voivat helpommin eksyä taudin leivämisen kannalta tehottomiin isäntälajeihin.

Vapalahti keksii kolmannenkin hyvän selityksen. Kartta voi kertoa zoonoosien todellisen määrän sijaan siitä, miten huolellisesti niitä eri maissa tutkitaan.

”Suomen kaltaisilla alueilla zoonooseja on tutkittu tarkemmin, eli vähäisempi lajikirjo on käyty paremmin läpi”, hän arvelee.

Eläimistä ihmisiin tarttuneita ja sittemmin myös ihmisten välillä levinneitä tauteja tunnetaan hänen mukaansa eniten juuri suuren lajikirjon alueilta, kuten tropiikista. Köyhemmän lajikirjon alueilta on löydetty enemmän zoonooseja ehkä siksi, että tällaisia taudinaiheuttajia on etsitty itse kantajaeläimistä, ja myös tutkittu ja raportoitu ihmisistä.

”Lääketieteessäkin on tapana sanoa, että ei ole terveitä ihmisiä, on vain puutteellisesti tutkittuja”, hän vertaa.

Esimerkiksi Afrikassa monet kuumetaudit tulkitaan automaattisesti malariaksi, vaikka tarkemmissa tutkimuksissa ne voisivat osoittautua joksikin muuksi eläinperäiseksi sairaudeksi.

”Nyt kiinnostusta ovat nostattaneet pandemiat, jotka ovat saaneet alkunsa yksittäisistä, vähäpätöisiltä vaikuttavista tartunnoista. Pimeyttä on alettu valaisemaan”, Vapalahti kertoo.

Jos kartta muutaman vuoden päästä päivitetään, voivat päiväntasaajan seudun zoonoosimäärät lähentyä napapiirin lukemia.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

Joistain viruksen kantajista löytyneet vasta-aineet vaikuttavat lupaavalta keinolta torjua tautia.

Nature Medicine -lehdessä julkaistu uusi tutkimus antaa toivoa kauan etsitystä hiv-rokotteesta. Niin sanotut laajasti neutraloivat vasta-aineet näyttävät lupaavalta lähestymistavalta. Niitä kehittyy joillekin hiv-positiivisille henkilöille.

Nämä vasta-aineet tepsivät useaan hi-viruksen kantaan, ja niillä on onnistuttu suojaamaan apinoita ihmisen hiviä muistuttavalta virukselta useita kuukausia.

Yhdysvaltain terveysviraston tutkija Malcolm Martinin johtama ryhmä räätälöi näiden laajasti neutraloivien vasta-aineiden ominaisuuksia laboratoriossa niin, että yksi ruiske tätä uutta vasta-ainecocktailia esti reesusmakakeita saamasta tartuntaa pisimmillään 20 viikon ajan.

Muunnellut vasta-aineet säilyvät koe-eläimen verenkierrossa 2–4 kertaa pidempään kuin muuntelemattomat.

Ruiskeen saaneita apinoita altistettiin kokeen aikana muunnellulle versiolle hi-viruksesta, niin sanotulle shiville. Se on laboratoriossa luotu yhdistelmä apinoiden si-virusta ja ihmisen hi-virusta. Ihmisen hi-virus on kehittynyt apinoilla luonnostaan esiintyvästä si-viruksesta, mutta ihmisen hi-virus ei tartu apinoihin.

Tutkimus on jatkoa saman ryhmän aiemmalle tutkimukselle, joka julkaistiin pari vuotta sitten Naturessa.

Vasta-aineruiske ei ole varsinaisesti rokote, sillä rokotteen ideana on virittää potilaan oma immuunijärjestelmä tuottamaan vasta-aineita viruksen nujertamiseksi. Nyt siis apinoihin ruiskutettiin näitä vasta-aineita suoraan. Niiden teho hiipuu ennen pitkää.

Kaksi kertaa vuodessa otettava vasta-aineruiske olisi silti merkittävä harppaus hiv:n torjumisessa. Vuonna 2016 maailmassa oli 37 miljoonaa hiv-positiivista ihmistä, ja uusia tartuntoja tuli 1,8 miljoonaa.

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tulosten soveltaminen ihmisiin on vielä kaukana. Vaikka laajasti neutraloivat vasta-aineet nyt toimivatkin apinoilla, niin kokeessa ne pitivät kurissa vain yhtä tiettyä, räätälöityä viruskantaa. Toimivan rokotteen tai vasta-aineruiskeen pitäisi tepsiä hyvin erilaisiin hi-viruskantoihin.

Myös toisenlaiset lähestymistavat ovat tuottaneet hedelmää. Science-lehti raportoi viime kuussa yhdysvaltalaisessa hiv-konferenssissa esitellyistä tutkimuksista, joita pidetään lupaavina.

Oregonin Health & Science -yliopiston tutkijat esimerkiksi ovat siirtäneet apinoiden si-viruksen geenejä sytomegalovirukseen, pistäneet sitä koe-eläimiin ja luoneet näin rokotteen, joka on kokeissa pystynyt suojaamaan apinoita tartunnalta jopa vuoden ajan.

Koska herpesviruksiin kuuluva, muunneltu sytomegalovirus säilyy hengissä rokotetun elimistössä, se tarjoaa immuunijärjestelmälle jatkuvan harjoitusvihollisen todellista sairautta vastaan. Tämä rokote ei kuitenkaan toimi läheskään aina, eivätkä tutkijat tiedä vielä, miksi.

Hi-virukseen ei ole vielä parantavaa hoitoa, mutta lääkkeet ovat kehittyneet 1980-luvulta valtavasti. Kun vielä 30 vuotta sitten tartunta oli käytännössä kuolemantuomio, nykyään hi-positiivinen ihminen voi elää tavallista elämää päivittäisen lääkityksen turvin.