Lapsen kannalta olisi hyvä, jos sukupuoli ei määräisi, millaisilla leluilla saa leikkiä. Kuva: Kai Sinervo
Lapsen kannalta olisi hyvä, jos sukupuoli ei määräisi, millaisilla leluilla saa leikkiä. Kuva: Kai Sinervo

Transsukupuolisilla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu muuta väestöä enemmän mielenterveysongelmia. Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan nykylapset saavat kasvaa aiempaa vapaammassa kulttuurissa.

Kun poikana syntynyt lapsi kertoo olevansa tyttö tai toisin päin, kumpi on hänelle parempi: jatkaa elämäänsä fyysisen sukupuolen rajoissa vai omaksua sen sukupuolen rooli, johon itse kokee kuuluvansa?

Parhaaksi katsottu vastaus on vaihdellut historian mittaan. Tuore yhdysvaltalainen tutkimus viittaa siihen, että oman kokemuksen mukaisen sukupuolen valitseminen voi olla parempi ratkaisu lapsen mielenterveyden kannalta.

Pediatrics-lehden julkaisemassa tutkimuksessa tutkittiin 73 transsukupuolista lasta, jotka olivat sosiaalisesti siirtyneet biologiansa vastaisen sukupuolen rooliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sosiaalinen siirtymä tarkoitti käytännössä esimerkiksi nimen vaihtamista ja sosiaalisen sukupuolen mukaisen vaatetuksen ja hiustyylin omaksumista. Näitä lapsia myös kutsuttiin tytöiksi tai pojiksi heidän sosiaalisen, ei biologisen sukupuolen perusteella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näiden 3–12-vuotiaiden transsukupuolisten lasten mielenterveyttä verrattiin kahteen kontrolliryhmään, ikätovereihinsa ja sisaruksiinsa. Vertailussa sosiaalisesti siirtyneet lapset eivät osoittautuneet sen masentuneemmiksi tai ahdistuneemmiksi kuin verrokkinsakaan. Mielenterveyttä kartoitettiin kahdella lapsen vanhemmille osoitetulla kyselyllä.

Aiemmissa tutkimuksissa transsukupuolisten yhdysvaltalaisten keskuudessa on havaittu tavallista enemmän ahdistusta, masennusta ja itsemurhia. Tästä on toisinaan tehty päätelmiä, joiden mukaan transsukupuolisten lasten mielenterveysongelmat ovat väistämättömiä tai että transsukupuolisuus itsessään on mielenterveyden ongelma.

Sosiaalisesti siirtyneet transsukupuoliset lapset osoittautuivat tässä tutkimuksessa kuitenkin huomattavasti vähemmän ahdistuneiksi ja masentuneiksi kuin aiempien tutkimusten lapset, jotka eivät olleet siirtyneet oman kokemuksensa mukaisen sukupuolen rooliin.

Ristiriidassa voi olla kyse siitä, että uusi sukupolvi saa kasvaa transsukupuolisena avoimemmin ja että he saavat ympäristöltään enemmän tukea, tutkijat esittävät.

Johtopäätöksissä pitää kuitenkin olla varovainen, sillä tälläkin tutkimuksella on puutteensa. Transsukupuolisten lasten vanhemmat ovat voineet esimerkiksi kaunistella vastauksiaan tarkoituksella tai sosiaalisesti siirtyneillä lapsilla on voinut olla lähtöjään keskimääräistä parempi itsetunto.

Seuraavaksi tutkimusryhmä aikoo selvittää, vaikuttaako kavereiden ja muiden perheen ulkopuolisten tahojen suhtautuminen transsukupuolisten lasten mielenterveyden kehitykseen. Myös lapsen iän merkitystä sosiaalisessa siirtymässä tarkastellaan.

”On tärkeää seurata näitä lapsia pitkään, eritoten siirtymässä nuoruuteen, jotta ymmärrämme mielenterveyden kehitystä ja positiivista vaikutusta, joka perheen tuella on transsukupuolisille nuorille”, sanoo tutkimusta johtanut Washingtonin yliopiston psykologian apulaisprofessori Kristina Olson tutkimustiedotteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla