Tulehduskipulääkkeitä syödään monenlaisiin vaivoihin, myös urheilun aiheuttamiin kolotuksiin. Kuva: Derrick Coetzee/Wikimedia Commons
Tulehduskipulääkkeitä syödään monenlaisiin vaivoihin, myös urheilun aiheuttamiin kolotuksiin. Kuva: Derrick Coetzee/Wikimedia Commons

Melko tavanomainen päiväannos aiheutti kahdessa viikossa nuorille koehenkilöille hormonaalisen tilan, jota yleensä tavataan vanhoilla miehillä.

Suosittu kipulääke ibuprofeeni saattaa sekoittaa miehen hormonaalisen tasapainon, jos sitä ottaa suuria annoksia pitkän aikaa. Se vaikuttaa testosteronin tuotantoon tavalla, joka voi alentaa hedelmällisyyttä.

Kööpenhaminan yliopiston johtamaan tutkimukseen osallistui 31 vapaaehtoista, tervettä 18–35-vuotiasta miestä.

He söivät joko lumelääkettä tai ibuprofeenia yhtä paljon kuin esimerkiksi monet urheilijat tapaavat ottaa, eli 600 milligrammaa kahdesti päivässä.

Parissa viikossa ibuprofeenia saaneille kehittyi tila, jota kutsutaan kompensoiduksi hypogonadismiksi. Sitä tavataan yleensä vanhoilla miehillä.

Jos tila jatkuu pitkään, seuraukset voivat olla vakavat. Hedelmällisyys vaarantuu, lihakset heikentyvät, väsymys ja masennus saattavat iskeä ja sydämeen liittyvien häiriöiden riski kasvaa. Lisäksi halut ja seksuaaliset ajatukset häviävät.

Kokeen pienellä miesjoukolla ongelmat menivät ohi, kun lääkitys lyhyen käytön jälkeen lakkasi. Tutkimuksen johtaja David Møbjerg Kristensen ja hänen kollegansa kuitenkin pelkäävät, että muutokset voivat jäädä pysyviksi, jos ibuprofeenia käyttää pitkään ja paljon.

Pnas-lehden julkaisemassa tutkimuksessa analysoitiin ibuprofeenin vaikutuksia kolmella tavalla: koehenkilöiden elimistössä, luovuttajien kiveksistä otetuissa näytepaloissa sekä hormonien eritykseen liittyvillä soluilla koeputkissa.

Kipulääke vähensi testosteronin muodostumista osallistujien kiveksissä, mutta mieshormonin tasot heidän elimistössään säilyivät silti ennallaan.

Tämä johtuu siitä, että aivolisäke kasvatti luteinisoivan hormonin, LH:n, valmistusta, joka taas kiihdyttää testosteronin tuotantoa. Elimistö ei kuitenkaan pysty loputtomiin korvaamaan testosteronin tuotantoa tällä tavoin.

Kun tutkijat altistivat kivesten kudosnäytteitä ibuprofeenille, testosteronia tuottavien Leydigin solujen toiminta heikkeni. Sama vaikutus näkyi myös ihmisperäisellä solulinjalla tehdyissä kokeissa.

Ibuprofeeni on hyvä lääke vaikkapa hammassärkyyn ja selkävaivoihin, mutta sitä ei pitäisi käyttää päivittäin, korostavat tutkijat. On kuitenkin ihmisiä, jotka nappaavat kipulääkkeitä ajattelematta, että ne ovat oikeita lääkkeitä.

Kristensen ja hänen työtoverinsa perehtyivät ensimmäisinä siihen, miten kipulääkkeet vaikuttavat aikuisiin miehiin. Heidän mukaansa kipulääkkeiden yletön käyttö voi olla yksi syy huolestuttavaan siittiökatoon.

Siittiöiden määrä eurooppalaisilla, pohjoisamerikkalaisilla, australialaisilla ja uusiseelantilaisilla miehillä on romahtanut, paljasti Human Reproduction Update -lehden aiemmin julkaisema tutkimus.

Vuonna 2011 päättyneen 40 vuoden tarkkailujakson aikana siittiöiden määrä siemennestenäytteissä oli laskenut 59 prosenttia ja siittiöiden tiheys 52 prosenttia.

Siittiöiden määrät ovat nykyään matalat kaikkialla maailmassa, osoittivat Helena Virtanen, Niels Jørgensen ja Jorma Toppari katsausartikkelissa, joka ilmestyi tässä kuussa Nature Reviews Urology -lehdessä.

Merlin
Seuraa 
Viestejä1785
Liittynyt25.9.2017

Tuttu kipulääke voi vaarantaa miesten hedelmällisyyden

jussipussi kirjoitti: Merlin kirjoitti: jussipussi kirjoitti: Käyttelijä kirjoitti: Kiinnostavaa olisi tutustua verrokkitutkimuksiin, joissa käyttömuotona ei olisi polttaminen, mitä näissä tutkimuksissa ei minusta oltu kerrottu. Ja mukava uutinenhan tämä on lisääntymishaluttomalle, maailmassa vähemmän potentiaalia ylikansoittumiseen. Kun nyt näyttää siltä että polttajat ei halua tutusta näihinkään. Tiedätkö mikä saattais jeesata? Se että kuratoidut linkit olisi ihan oikeasti kuratoituja, eikä...
Lue kommentti

Toinen derivaatta on illuusio

Ruiske voisi auttaa verkkokalvon rappeumaa sairastavia potilaita.

Ranskalainen GenSight-yritys aikoo kokeilla kunnianhimoista hoitokeinoa verkkokalvorappeumaan. Se perustuu optogenetiikkaan ja geeniterapiaan.

Menetelmällä muunneltaisiin ihmisen silmästä tiettyjä soluja sellaisiksi, että ne alkavat aistia valoa. Tähän tarvittava geeni otetaan levästä.

Verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen ja melko yleinen sairaus, jossa silmän valoa aistivat solut rappeutuvat ja kuolevat. Verkkokalvon rappeuma supistaa ja sumentaa näkökenttää hiljalleen ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.

Tutkijat ovat värvänneet Britanniassa 12 koehenkilöä kokeilemaan uutta hoitoa, joka voisi säilyttää heillä ainakin jonkinlaiset näön rippeet.

Taudissa tuhoutuvien valoherkkien solujen lisäksi silmässä on myös soluja, jotka normaalisti eivät aisti valoa. Hoidon tarkoitus on muuttaa nämä solut valoa aistiviksi. Niillä potilas voisi nähdä ainakin tiettyjä valon aallonpituuksia.

Ajatus on, että muokatut solut voisivat kompensoida muiden solujen katoa ainakin osittain.

Levä on yksisoluinen eliö, joka pystyy erään geeninsä avulla aistimaan valoa. Geeni voidaan siirtää ihmisen silmään, jossa se muokkaa silmän soluja.

Kukin koehenkilö saa yhden ruiskeen toiseen silmään. Tätä ei ole aiemmin yritetty ihmisillä. Apinoilla ja hiirillä tehdyt kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että geeniruiske on saanut eläinten silmän solut aistimaan punaista valoa.

Pelkän pitkäaaltoisen, punaisen valon aistiminen ei vielä tee näkökyvystä kovin ihmeellistä. Tutkijat toivovat, että se silti auttaisi näkönsä menettäviä havaitsemaan ainakin isoja kohteita ja muita ihmisiä.

Koehenkilöt saavat myös kameroilla varustetut erikoislasit, jotka muuntavat muita valon aallonpituuksia punaisiksi. Näin he saisivat heikkolaatuisen mustavalkonäön.

Myös yhdysvaltalaisella RetroSense Therapeutics -yrityksellä on käynnissä vastaava koe. Tässä kokeessa tosin siirrettävä geeni saa silmän hermosolut aistimaan sinistä, ei punaista valoa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2259
Liittynyt21.7.2017

Näkö yritetään palauttaa levän geenillä

Opsiinien merkitys elimistössä on kiehtovaa (opsiinit ovat valoreseptoreita, jotka muuttavat valosignaalin sähköiseksi signaaliksi). Ihmisellä on 9 eri opsiinia, mm. Rodopsiini silmän sauvasolujen näköpurppura. Melanopsiini toimii sirkadiaarisessa rytmissä ja pupillireaktiossa. Enkefalopsinia esiintyy runsaasti mm. aivoissa ja kiveksissä . Vähän myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa, lihaksissa, haimassa ja retinassa. Neuropsiinia on mm. ihmisen aivoissa, silmissä, ihossa ja...
Lue kommentti

Tietokonemallinnusten mukaan tauti levisi todennäköisemmin ihmiseltä toiselle pienempien välikäsien kantamana.

Musta surma oli keskiajalla Euroopassa levinnyt äärimmäisen tuhoisa ruttoepidemia, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Toisin kuin on uskottu taudin levittäjiä eivät kenties olleetkaan rotat.

Vallitseva teoria on, että Yersinia pestis -bakteerin aiheuttamaa paiseruttoa levittivät mustarotat, joissa elävien kirppujen puremista tauti tarttui ihmiseen. Y. pestis on äärimmäisen tartuntakykyinen. Yksi ainoa bakteeri riittää sairastuttamaan laboratoriohiiren.

Nyt Oslon yliopiston tutkijat esittävät toisenlaista selitystä. Leviämiseen ei välttämättä tarvittu rottia, vaan kirput ja täit saattoivat levittää taudin ihmisestä toiseen. Tutkijoiden luoma tietokonemallinnus tukee tätä teoriaa.

”Rutto todella muutti ihmiskunnan historiaa, joten on tärkeää ymmärtää, miten se levisi niin nopeasti”, sanoo tutkimuksen johtaja Katharine Dean Oslon yliopiston ekologian ja evoluution tutkimuskeskuksesta National Geographic -lehdessä.

Tiedetään, että rotat ovat levittäneet ruttoa myöhemmissä epidemioissa. Tutkijat pitävät kuitenkin pulmallisena sitä, että musta surma levisi Euroopassa huomattavasti nopeammin kuin myöhemmät ruttoepidemiat maailmalla. Mustan surman ajalta ei ole myöskään raportteja samanlaisista rottien massakuolemista, joita on havaittu myöhempien epidemioiden yhteydessä.

Selitys voisi olla, että tauti olisi levinnyt ihmisestä toiseen suoraan kirppujen ja täiden välityksellä. Tuon ajan Euroopassa hygienia oli huonoa ja ihmiset elivät lähekkäin.

Ryhmä kokosi kuolleisuustilastoja Euroopan tautiepidemioista 1300-luvulta 1800-luvulle. Musta surma riehui Euroopassa 1346–1353, ja tutkijat tarkastelivat sen vaikutuksia yhdeksässä kaupungissa.

Sitten he loivat matemaattisia malleja taudin leviämisestä kolmessa eri skenaariossa. Ensimmäisessä tartunta levisi rottien välityksellä, toisessa ilmateitse ja kolmannessa ihmisestä toiseen.

Malli, jossa kirput levittivät paiseruttoa ihmisestä toiseen, vastasi parhaiten todellisuutta seitsemässä tutkitussa kaupungissa yhdeksästä. Ainoastaan tässä mallissa tauti levisi riittävän nopeasti.

Tutkijat uskovatkin, että mustarottien roolia taudin levittäjinä on liioiteltu.

Tutkimuksen julkaisi Pnas-lehti.