Tulehduskipulääkkeitä syödään monenlaisiin vaivoihin, myös urheilun aiheuttamiin kolotuksiin. Kuva: Derrick Coetzee/Wikimedia Commons
Tulehduskipulääkkeitä syödään monenlaisiin vaivoihin, myös urheilun aiheuttamiin kolotuksiin. Kuva: Derrick Coetzee/Wikimedia Commons

Melko tavanomainen päiväannos aiheutti kahdessa viikossa nuorille koehenkilöille hormonaalisen tilan, jota yleensä tavataan vanhoilla miehillä.

Suosittu kipulääke ibuprofeeni saattaa sekoittaa miehen hormonaalisen tasapainon, jos sitä ottaa suuria annoksia pitkän aikaa. Se vaikuttaa testosteronin tuotantoon tavalla, joka voi alentaa hedelmällisyyttä.

Kööpenhaminan yliopiston johtamaan tutkimukseen osallistui 31 vapaaehtoista, tervettä 18–35-vuotiasta miestä.

He söivät joko lumelääkettä tai ibuprofeenia yhtä paljon kuin esimerkiksi monet urheilijat tapaavat ottaa, eli 600 milligrammaa kahdesti päivässä.

Parissa viikossa ibuprofeenia saaneille kehittyi tila, jota kutsutaan kompensoiduksi hypogonadismiksi. Sitä tavataan yleensä vanhoilla miehillä.

Jos tila jatkuu pitkään, seuraukset voivat olla vakavat. Hedelmällisyys vaarantuu, lihakset heikentyvät, väsymys ja masennus saattavat iskeä ja sydämeen liittyvien häiriöiden riski kasvaa. Lisäksi halut ja seksuaaliset ajatukset häviävät.

Kokeen pienellä miesjoukolla ongelmat menivät ohi, kun lääkitys lyhyen käytön jälkeen lakkasi. Tutkimuksen johtaja David Møbjerg Kristensen ja hänen kollegansa kuitenkin pelkäävät, että muutokset voivat jäädä pysyviksi, jos ibuprofeenia käyttää pitkään ja paljon.

Pnas-lehden julkaisemassa tutkimuksessa analysoitiin ibuprofeenin vaikutuksia kolmella tavalla: koehenkilöiden elimistössä, luovuttajien kiveksistä otetuissa näytepaloissa sekä hormonien eritykseen liittyvillä soluilla koeputkissa.

Kipulääke vähensi testosteronin muodostumista osallistujien kiveksissä, mutta mieshormonin tasot heidän elimistössään säilyivät silti ennallaan.

Tämä johtuu siitä, että aivolisäke kasvatti luteinisoivan hormonin, LH:n, valmistusta, joka taas kiihdyttää testosteronin tuotantoa. Elimistö ei kuitenkaan pysty loputtomiin korvaamaan testosteronin tuotantoa tällä tavoin.

Kun tutkijat altistivat kivesten kudosnäytteitä ibuprofeenille, testosteronia tuottavien Leydigin solujen toiminta heikkeni. Sama vaikutus näkyi myös ihmisperäisellä solulinjalla tehdyissä kokeissa.

Ibuprofeeni on hyvä lääke vaikkapa hammassärkyyn ja selkävaivoihin, mutta sitä ei pitäisi käyttää päivittäin, korostavat tutkijat. On kuitenkin ihmisiä, jotka nappaavat kipulääkkeitä ajattelematta, että ne ovat oikeita lääkkeitä.

Kristensen ja hänen työtoverinsa perehtyivät ensimmäisinä siihen, miten kipulääkkeet vaikuttavat aikuisiin miehiin. Heidän mukaansa kipulääkkeiden yletön käyttö voi olla yksi syy huolestuttavaan siittiökatoon.

Siittiöiden määrä eurooppalaisilla, pohjoisamerikkalaisilla, australialaisilla ja uusiseelantilaisilla miehillä on romahtanut, paljasti Human Reproduction Update -lehden aiemmin julkaisema tutkimus.

Vuonna 2011 päättyneen 40 vuoden tarkkailujakson aikana siittiöiden määrä siemennestenäytteissä oli laskenut 59 prosenttia ja siittiöiden tiheys 52 prosenttia.

Siittiöiden määrät ovat nykyään matalat kaikkialla maailmassa, osoittivat Helena Virtanen, Niels Jørgensen ja Jorma Toppari katsausartikkelissa, joka ilmestyi tässä kuussa Nature Reviews Urology -lehdessä.

Merlin
Seuraa 
Viestejä4095
Liittynyt25.9.2017

Tuttu kipulääke voi vaarantaa miesten hedelmällisyyden

jussipussi kirjoitti: Merlin kirjoitti: jussipussi kirjoitti: Käyttelijä kirjoitti: Kiinnostavaa olisi tutustua verrokkitutkimuksiin, joissa käyttömuotona ei olisi polttaminen, mitä näissä tutkimuksissa ei minusta oltu kerrottu. Ja mukava uutinenhan tämä on lisääntymishaluttomalle, maailmassa vähemmän potentiaalia ylikansoittumiseen. Kun nyt näyttää siltä että polttajat ei halua tutusta näihinkään. Tiedätkö mikä saattais jeesata? Se että kuratoidut linkit olisi ihan oikeasti kuratoituja, eikä...
Lue kommentti

Uusimpien tutkimusten mukaan uusimmat tutkimukset ovat keskimäärin yhdentekeviä.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.