Kuvapörssi
Kuvapörssi

Ikkunoiden ja ovien avaaminen on tehokkaampaa kuin koneellinen ilmanvaihto.

Ikkunoiden ja ovien avaaminen ja perusteellinen tuulettaminen saattaisi vähentää sairaalassa ilmateitse tapahtuvia tartuntoja. Tuulettaminen voi olla jopa tehokkaampaa kuin koneellistettu ja paineistettu ilmastointi, jota suositaan nykyään.

Tähän viittaa PloS Medicine -lehdessä julkaistu tutkimus, jossa tarkasteltiin kahdeksan perulaissairaalan ilmanvaihtoa. Sairaaloista viisi oli ennen 1950-lukua rakennettuja korkeahuoneisia ja suuri-ikkunaisia rakennuksia ja loput ajalta 1970–1990 ja rakenteeltaan modernimpia. Ilman vaihtuvuutta mitattiin 70 luonnollisesti ilmastoidussa huoneessa ja 12 huoneessa, jotka oli suuren tartuntavaaran takia ilmastoitu ja paineistettu koneellisesti.

Mittausten perusteella ilma vaihtui noin kaksi kertaa tehokkaammin huoneissa, joissa tuuletus hoidettiin ikkunat ja ovet avaamalla kuin huoneissa, joiden ilmanvaihdosta vastasivat koneet. Ero oli vieläkin suurempi, jopa 18-kertainen, verrattuna ilmastoimattomiin huoneisiin, joiden ikkunat ja ovet pidettiin suljettuina.

Matemaattisen mallin avulla tutkijat arvioivat, että koneellisesti ilmastoiduissa huoneissa potilaista noin 39 prosenttia sairastuisi tuberkuloosiin vuorokauden sisällä, jos samassa huoneessa olisi myös hoitamattomia tuberkuloosipotilaita. Luonnollisesti ilmastoiduissa moderneissa sairaalarakennuksissa arvio oli 33 prosenttia ja vanhoissa sairaaloissa vain 11 prosenttia.

Vaikka tulokset eivät välttämättä sovellu suoraan Suomeen ja muihin ilmastoltaan kylmiin maihin, niistä voi olla apua lämpimissä maissa, joissa terveydenhuollon resurssit ovat niukat. Tutkijat pitävät myös merkittävänä sitä, että tuulettamisen paremmuus ulottui odotus- ja ensiaputiloihin eli tiloihin, joissa ei ole paineistettua ilmastointia.

Lähde: Duodecim
Lue lisää PloS Medicinestä.

Kasvontunnistusohjelma erottaa eri-ikäisenä otetuista kuvista saman lapsen.

Lasten katoamiset ja kaappaukset ovat maailmalla yleisempi ongelma kuin Suomessa. Moni vanhempi kantaa mukanaan kadonneen valokuvaa.

Sitä voi käyttää todisteena. Mutta kun katoamisesta on aikaa, valokuvan arvo kadonneen etsinnässä hiipuu. Ihminen kun voi näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt kuvien vertailuun esimerkiksi poliisin avuksi on otettu avuksi tekoäly. Se voisi löytää kadonneen henkilön valokuvan avulla nopeammin kuin ihminen.

Poliisilla on jo käytössä eri ohjelmia, joilla he vertailevat valokuvia. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun kadonnut on yli 20-vuotias.

Tietojenkäsittelytieteen tutkija Debayan Deb Michiganin osavaltion yliopistosta kehitti ryhmineen kasvoja tunnistavan laskentaohjelman. Algoritmi tunnistaa eri-ikäisistä kasvoista samoja piirteitä.

Deb kehitti ohjelmaa antamalla sille tuhat kuvaa 2–18-vuotiaista lapsista. Jokainen lapsi oli kuvattu ainakin neljä eri kertaa kuuden vuoden aikana.

Tekoäly löysi oikean lapsen kuvia vertailemalla 80 prosentissa tapauksista, kertoo arxivessa julkaistu tutkimus.

Jos kuvat oli otettu alle vuoden välein, tekoäly löysi saman henkilön kasvonpiirteet yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tunnistus laski 73 prosenttiin, jos kuvien välillä oli kulunut yli kolme vuotta.

Ryhmä yrittää nyt kouluttaa tekoälyä löytämään lapsi kuvista, joiden välissä on kulunut usea vuosi, kertoo New Scientist.

Sähköinen stimulointi aktivoi aivot alttiiksi harjoitukselle.

Netistä saa korvakuulokkeita, jotka lupaavat lisää taitoa, voimaa ja kestävyyttä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Kalifornialaisen yrityksen Halon kuulokkeiden sanka antaa aivokuorelle sähköistä stimulaatiota. Kun urheilusuoritusta tai musiikkikappaletta treenaa stimuloiduin aivoin, harjoituksen vaikutus tehostuu, yritys vakuuttaa.

Newsweek-lehden mukaan yhdysvaltalaiset urheilijat ovat toimineet koekäyttäjinä. Halon omassa tutkimuksessa stimulaatiota saaneiden urheilijoiden ponnistusvoima lisääntyi kuukauden harjoittelun aikana selvästi enemmän kuin lumekuulokkeita käyttäneellä ryhmällä.

Periaatteessa tällainen neurodoping voi toimia.

”Sille on neurofysiologista perustaa”, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen.

Niin sanotulla transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla eli tDCS:llä voidaan nostaa aivokuoren aktiivisuustasoa eli valmiutta hermoimpulsseihin. Olemassa olevat hermoyhteydet tehostuvat. Samalla lisääntyy aivoalueen muovautuvuus eli kyky muodostaa uusia yhteyksiä.

Sähköistä stimulointia on kehitetty ennen kaikkea sairauksien hoitoon, mutta myös sen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu.

Tieteellisissä kokeissa se on parantanut terveiden koehenkilöiden reaktioaikoja, tehostanut motorista oppimista ja parantanut kognitiivista suorituskykyä.

Sillä on pystytty jopa parantamaan kestävyyttä. Uupumukseen asti ajetuissa pyöräilytesteissä stimulaatiota saaneet koehenkilöt pystyvät jatkamaan pidempään kuin verrokkiryhmä.

Se on lyhentänyt reaktioaikoja ja lisännyt reiden ojennusvoimaa. Sillä on pystytty hillitsemään käsien vapinaa, josta ampujat haluavat päästä eroon.

Stimuloidut koehenkilöt ovat omaksuneet taitoja nopeammin ja pystyneet toistamaan oppimaansa täsmällisemmin.

Kuitenkin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun johtaja Sami Kalaja kertoo HS:n jutussa, että nykynäytön perusteella huippu-urheilussa vaikutukset olisivat heikot tai jopa olemattomat.

Suurimpia vaikutuksia aivostimulaatiolla on saatu koehenkilöillä, joilla on aivojen toiminnassa jokin vajaus tai häiriö. Terveillä havaitut muutokset ovat pienempiä.

Kysely

Kokeilisitko neurodopingia?