Eläinkokeissa tutkijat pystyivät peukaloimaan siittiöiden uintikilpailua poikia suosivaksi. Kuva: Shutterstock
Eläinkokeissa tutkijat pystyivät peukaloimaan siittiöiden uintikilpailua poikia suosivaksi. Kuva: Shutterstock

Tutkijat varoittavat vaginageeleistä, joilla parit voisivat tulevaisuudessa ohjailla lapsen sukupuolta.

Tietty kemikaali hidastaa siittiöitä, jotka kantavat X-kromosomia. Löydös voi johtaa siihen, että joskus kehitetään kotikäyttöön vaginageelejä, jotka vähentävät tytön syntymisen todennäköisyyttä.

”Olen huolissani löydöksen sosiaalisista vaikutuksista. Kukaan ei voisi estää sinua käyttämästä sitä omassa makuuhuoneessasi”, sanoo Tarton yliopiston professori Alireza Fazeli New Scientist -lehdelle.

Siittiöistä puolet kantaa perimässään X-kromosomia ja puolet Y-kromosomia. Harvinaisehkot poikkeukset pois lukien lapsesta tulee tyttö, mikäli siittiö kantaa X-kromosomia, ja poika, mikäli siittiö kantaa Y-kromosomia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siittiö yhdistelee perimänsä munasolun perimän kanssa vasta päästyään munasoluun sisälle. Kysymys onkin siitä, onko tyttö- tai poikasiittiöissä sellaisia fyysisiä eroja, että jompaa kumpaa voitaisiin nopeuttaa tai hidastaa siinä vaiheessa, kun ne uivat kilpaa kohti munasolua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

X-kromosomi on suurempi ja siinä on paljon enemmän geenejä kuin piskuisessa Y-kromosomissa. Niinpä on loogista olettaa, että juuri X-kromosomista löytyisi soveliaita geenejä, joihin voisi puuttua siittiöiden hidastamiseksi.

Hiroshiman yliopiston biotieteiden professori Masayuki Shimada kollegoineen on nyt havainnut hiirillä, että tyttösiittiöissä aktivoituu toimintaan noin 500 sellaista geeniä, joita ei ole poikasiittiössä.

Näistä geeneistä 18 koodaa sellaista proteiinia, joka toimii reseptorina siittiösolun pinnalla. Shimadan ryhmä onkin keksinyt, että tietyn kemikaalin voi saada tarrautumaan kahteen näistä reseptoreista. Näistä reseptoreista toinen sijaitsee siittiön häntäpäässä ja toinen keskivaiheilla.

Kemikaali tarrautuu tyttösiittiöihin muttei poikasiittiöihin. Se välittää siittiölle viestejä, jotka hidastavat siittiöiden matkaa. Näin se hidastaa tyttösiittiöiden mahdollisuutta pärjätä uintikilpailussa.

Tutkijat tosin eivät vielä järjestäneet uintikilpailua. He altistivat kaikki siittiöt tyttösiittiöiden uintia hidastavalle kemikaalille ja tarkkailivat niiden uintinopeutta.

Uintinopeuden perusteella he arvailivat siittiöiden sukupuolta.

Tunnistus onnistui varsin hyvin. Kun koeputkihedelmöitykseen valittiin nopeimpia siittiöitä, poikasista 90 prosenttia oli koiraita. Hitaista siittöistä muodostetussa koeputkipoikueessa taas oli 81 prosenttia naaraita.

Tutkimus julkaistiin Plos Biology -lehdessä.

Shimadan mukaan tutkijat ovat menestyksekkäästi kokeilleet metodia myös naudoilla ja sioilla

Shimada kertoo New Scientist -lehdessä, että menetelmä voisi toimia ihmisellekin, mutta he eivät ole kokeilleet sitä.

Ihmisillä tekniikan sovellus ”sisältää paljon eettisiä pulmia”, hän kertoo tiedotteessa.

Ihmisillä siittiön sukupuolikromosomin tunnistuksesta on hyötyä silloin, kun pyritään estämään perinnöllisiä sairauksia.

Monesti on lääketieteellisesti perusteltua välttää pojan syntyä äidin X-kromosomissa kulkevan peittyvän perinnöllisen sairauden vuoksi.

Tällaiseen pariskuntaan syntyvä tyttö (XX) on terve, koska hän saa isältään terveen X-kromosomin, joka peittää äidiltä mahdollisesti tulevan tautigeenin. Poika sen sijaan on XY, eli hän saa äidiltään tautigeenin 50 prosentin todennäköisyydellä ja isältä saatu Y-kromosomi ei peitä sitä.

”Alkiodiagnostiikalla voidaan tunnistaa alkioiden sukupuoli, mutta parempi olisi tietenkin tunnistaa se jo siittiöstä”, sanoo Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari.

Eettiset ongelmat tekniikassa liittyvät siihen, että poikia tai tyttöjä halutaan suosia ei-lääketieteellisstä syistä.

”Vaikka perheillä on toiveita lapsen sukupuolen suhteen, asiaa ei länsimaissa juuri yritetä manipuloida. Sen sijaan Kiinassa ja Intiassa helpommat ja halvemmat tavat vaikuttaa lapsen sukupuoleen vääristäisivät sukupuolijakaumaa entisestään”, Toppari sanoo.

Luultavasti kuluu noin vuosikymmen ennen kuin löydöksen pohjalta saadaan kehitettyä kaupallinen metodi siittiöiden sukupuoliseulontaan ihmisillä, sanoo biolääketieteen professori George Seidel Coloradon osavaltioyliopistosta New Scientistille.

Tarton yliopiston Fazeli huomauttaa, että kyseessä ei välttämättä ole klinikalla suoritettava koeputkihedelmöitys tai inseminaatio eli siittiötiheydeltään parannetun siemennesteen ruiskutus kohtuonteloon.

”Kemikaalit voitaisiin lisätä geeliin tai vaahtoon, jota levitetään vaginaan ennen yhdyntää. Se voisi lisätä suuresti pariskunnan todennäköisyyttä saada poikalapsi”, Faveli sanoo.

Juttua on muutettu 16.8.2019 klo 10.05: Tarkennettu selitystä sille, mitä hyötyä on siittiön sukupuolikromosomin tunnistuksesta.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7244

Nalle pUh kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Nalle pUh kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Nalle pUh kirjoitti:
En löytänyt alkuperäistä artikkelia taikka ko. Tutkimusta. Mitäs sitte ku jarrullinen tyttösiittiö ehtii ensimmäisenä, Ei varmaan aiheuta mitään ongelmia, niinku ei yleensäkkää sukusoluissa lojuvat ylimääräiset molekyylit.

Niin mä kans mietin, et miten kemikaali vaikuttaa alkion/sikiön kehitykseen [silloin kun hedelmöityminen on sellaisesta siittiöstä, jonka geenien aktiivisuutta on manipuloitu sillä tietyllä kemikaalilla]? Onkohan seurattu sellaisen sikiön kehitystä, joka on saanut alkunsa kemikaalilla hidastetusta siittiöstä. Luulisi, että on! Mitä vaikutuksia sillä altistumisella voi olla, ja missä kohtaa se näkyy - ei tiedä.

Entä jos mies syö esim. jotain lääkettä ja sen aineenvaihduntatuotteita on myös siittiöiden ympärillä, mitäs siittiöiden perimä siihen sanoo? Kai ne tuntee ympäristönsä monipuolisesti, ei ne teflonia ole.

Voiko kemikaali vaikuttaa siittiöihin jossain määrin ilman, että se heikentää olennaisesti niiden liikkuvuutta? Ajattele, kemiallisesti *masentunut* siittiö. Siittiössä on kaikki tarvittava informaatio hoitaa tehtävänsä, ja kun siihen pukataan liikaa muuta informaatiota, lopputulos lienee aika sekava - entä kun ollaan rajamailla..? Osittain seonnut perimäaines, eli *hullu* siittiö?

Aika naiivi saa olla, jos on valmis uittamaan siittiönsä kemikaaleissa ja kuvittelee, ettei mitään riskiä voi olla.

Salaa toivoin että joku olisi linkannut jonkun järkilähteen aiheeseen. Hitostakaan tiedä mistä on edes kyse. Mutta omassa pienessä päässä kuvittelin että ulkopuolelta jälkijunassa tuleva "jarru" täytyy olla kokonainen molekyyli tai jopa proteiini joka tarrautuu siittiöön. Naiviudesta olet oikeassa eikä ihan varmasti ole hyvä asia jos se kulkee kehittymään solun mukana.

Miehen siittiön aktiivisuus taas normaalisti riippuu valtaosin flagellan pyörintätehosta, joka taas on riippuvainen solun omasta kalvojännitteestä. Johon elintavat vaikuttaa mutta sillä ei ole paljoakaan tekemistä perimän kanssa.

Jos viesti kulkee pinnalta ytimeen, se reseptoriin (pinnalla) tarttunut molekyyli on vain sanansaattaja perimälle (ytimelle)... vaikutus elää, vaikka molekyyli irtoaisi. Geenin aktiivisuus voi asettua eri "modeen" ja siihen jämähtää, vaikka sitä muutoksen aiheuttanutta molekyyliä ja signaalia ei enää olisikaan. Mut sama ajatus.

Sinäkin lähes sivuston harvoina ymmärtävinä. Satunnainen ulkoisesti kiinnittynyy molekyyli ei lähetä paskanmoista viestiä minnekkään. Vaan roikkuu ja paskoo kaiken. Jos se toimisi geenitasolla olisi paljon harmittomampi. Ja ei toimisi niin että kannattaisi tehdä uutinen. Tämä on ehdottoman paska juttu.

Ensinnäkin, molekyylistä voitaisiin puhua monikossa - ei yksi molekyyli paljoa tee. Vasta kun sen konsentraatio on sellainen, että törmää siittiöön useana, vaikutus voi olla riittävä ajamaan muutosta tiettyyn suuntaan. Eri aineilla tietysti riittää eri määrät.

Toiseksi, en sanoisi että molekyylit "lähettäisivät" mitään koska se kuulostaa aktiiviselta teolta... on oikeammin sanoa, että ne aiheuttavat. Jokin siittiön pinnalla on sellaista, että joutuessaan kosketuksiin ympäristönsä molekyylien kanssa,
se enemmän tai vähemmän OMAKSUU niiden olemusta ja tämä välittyy siittiön systeemissä aina sinne asti, mitä siittiö perimmiltään on: sen perimä. Voitaisiin siis ajatella, että perimä TUNTEE ympäristönsä. Se onko reseptoreissa sitten enää mitään vai ei, on tämän kannalta toisarvoista: mahdollinen muutos on jo voinut syntyä konfiguraatioon. -- Tietysti perimä ei saisi muuttua liian herkästi, nyt tarkastellaan nimenomaan kemikaaleja, joilla on syvällinen vaikutus.

Kolmanneksi, kun siittiö sulautuu munasoluun, se kuvainnollisesti ilmaisten "jättää kuteensa ja kamppeensa aulaan"... Kaikki mikä oli tarttunut siittiön pinnalle myös jää tähän "aula-kerrokseen". Mikä on sitten "aulan" siisteyden merkitys hedelmöitymisen jälkeen, sitä en osaa kuvitella merkittäväksi.

Siittiöt ovat valtavan "herkkänahkaisia", niiden toiminta perustuu jatkuvaan molekyylien aistimiseen:

Fertilization
https://youtu.be/_5OvgQW6FG4

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7244

Pseudopimppi kirjoitti:
Nalle pUh kirjoitti:
Pseudopimppi kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Onko sana "uintinopeus" harhaanjohtava? Perille pääsy on hedelmöitymisen perusedellytys, mutta nopeus ei ole ainoa ratkaiseva tekijä: munasolu on valikoiva.

Kun siittiöitä on miljoonia, erot uinnissa eivät voi olla niin suuria, että sillä olisi merkittävää vaikutusta parhaimmiston joukossa. Jos puhuttaisiin uintinopeuden sijaan uintikyvystä, olisiko vähemmän virhetulkinnan varaa? Siis kyvystä päästä ylipäänsä perille, ei niinkään nopeudesta suhteessa muihin kunnossa oleviin siittiöihin, koska se ero on tosiaan mitätön.

Vaikka siittiön kelpoisuus munasolulle on näennäisen pieni seikka verrattuna kuljettuun matkaan, se on mekanismina ratkaiseva. Hedelmöitymisen toteuttaja ei välttämättä ole nopein [siitä joukosta, joka munasolun luo pääsi]: se voi olla parhaiten hyväksytty.

”Uintikisoista” puhuminen on harhaanjohtavaa: eivät ne mitään kisaa. Ei siittiöillä ole todettu tietoisuutta toistensa suhteen. Kai se niiden ytimeen jollain muotoa sisältyy... mutta tuskin yksittäisellä tasolla. Siittiö yrittäisi munasolun luo, vaikka olisi yksin.  Todennäköisyys onnistumiselle olisi häviävän pieni, mutta se on toinen asia.

Totta, munasolu on ronkeli.
Oon lukenu tosta jostain myös.

tasa-arvopropagandaa. Munasolu on ronkeli mutta ominaisuus jonka perusteella se valikoi on siittiössä. Elikkä siis ei vaikuta sen enempää kuin nopeuskaan.

Ehkä kyse on siitä kuka jaksaa uida paksun nahan läpi.
Ei mistään valinnasta. Nahassa voi olla myös heikompii kohtii.

Kato täs on hiano..!
https://embryology.med.unsw.edu.au/embryology/index.php/Zona_pellucida

Sisältö jatkuu mainoksen alla