St. Augustinen purkaus 12. tammikuuta 2006.
Kuva: Game McGimsey and the U.S. Geological Survey
St. Augustinen purkaus 12. tammikuuta 2006. Kuva: Game McGimsey and the U.S. Geological Survey

Tulivuori sylkee salamoita raivokkaimmin purkauksen alussa.

Tulivuorenpurkausten yhteydessä salamoi, mutta ilmiöstä on tähän asti tiedetty hyvin vähän. Nyt asiaan saatiin lisävalaistusta, kun tutkijat pääsivät suoraan mittaamaan salamoita St. Augustine -tulivuoren purkautuessa Alaskassa. Tulokset osoittivat, että vuoren suulla jylläsi voimakas ukkonen – kymmenessä minuutissa laskettiin yli kolmesataa salamaa.

Tutkimusta johtaneen tohtori Roland Thomasin mukaan salamoita on aiemmin havaittu vain purkauksen synnyttämässä mustassa pilvessä. Ukkonen voi jatkua tämän pilven sisällä verraten pitkään: esimerkiksi vuonna 1980 purkautuneen St. Helensin muodostaman pilven sylkemät salamat sytyttivät metsäpaloja kilometrien päässä tulivuoresta.

Nyt tutkijoiden mittaukset kuitenkin paljastivat, että voimakkain salamointi tapahtuu aivan tulivuoren suulla kun purkaus on vasta alussa. Sen edetessä salamointi siirtyy yläpuolelle muodostuvaan pilveen.

Tutkijat uskovat, että heidän havainnostaan voi olla apua purkauksen alkamiskohdan ajoittamisessa. Tulivuorenpurkaukset alkavat joskus varkain, ja huono sää tai pilvisyys voi estää näkyvyyden huipulle. Jos purkauksia kuitenkin edeltää raju salamointi, mittalaitteet voisivat paljastaa purkauksen alkamisen.

Tutkimuksen julkaisi Science.