Kiinalainen sammakko <i>Amolops tormotus</i> laulaa kuin lintu. Kuva: Albert Feng
Kiinalainen sammakko Amolops tormotus laulaa kuin lintu. Kuva: Albert Feng

Kiinalainen sammakko kurnuttaa korkealta ja kovaa.

Ultraäänillä kommunikointia on pidetty tähän asti vain nisäkkäiden ominaisuutena. Tuoreimmassa Nature-lehdessä Illinoisin yliopiston tutkija Albert Feng kollegoineen raportoi ensimmäisen kerran sammakosta (Amolops tormotus), jonka kurnutus nousee ultraäänitaajuudelle. Feng pitää tätä sopeutumana elinympäristöön, jossa sammakoiden on saatava äänensä erottumaan jokivarren jatkuvasta taustasolinasta.

Imukuppisammakoihin kuuluva Amolops tormotus nousi tiedelehtien otsikoihin jo vuonna 2002, sillä sen laulu ei ole tasaista kurnutusta niin kuin muilla sammakoilla, vaan siinä on melodisia nousuja ja laskuja kuten linnunlaulussa. Lisäksi sillä on muista sammakoista poiketen hyvin kehittynyt korvakäytävä ja kovera tärykalvo. Fengin mukaan melodinen laulu ei kuitenkaan selittänyt korvan poikkeavaa rakennetta.

Kenttätutkimuksissa havaittiin, että sammakoiden laulu ulottuu säännönmukaisesti myös ultraäänitaajuudelle. Sammakot lauloivat ultraäänillä etenkin ukkosella, jolloin taustamelu kasvoi voimakkaammaksi. Tutkijat äänittivät puhdasta ”ultralaulua” ja soittivat sitä toisille koiraille, jotka vastasivat siihen omalla laulullaan. Ultraäänet eivät siis olleet vain normaalin laulun sivutuote, vaan osa sammakon normaalia laulua.

Fengin mukaan ultraäänet selittävät sammakon korvan poikkeavan rakenteen. Useimmilla sammakoilla on suuret ja karkeatekoiset kuuloluut, joten ne kykenevät kuulemaan vain melko matalia ääniä. Korvakäytävä on kuitenkin mahdollistanut tärykalvon ohentumisen ja sitä seuraavan kuuloluiden keventymisen, minkä ansiosta ultraäänetkin kantautuvat sisäkorvaan.