Kaloilla tehty tutkimus viittaa siihen, että unihäiriöillä voi olla geneettinen tausta.

New Yorkin yliopiston biologit ovat löytäneet viitteitä siitä, että unettomuudella ja muilla unihäiriöillä voi olla geneettinen perusta.

Tähän tulokseen he päätyivät tutkimalla kaloja.

Tutkimusryhmä selvitti neljän eri kalalajin nukkumiskäyttäytymistä. Kolme kalalajeista kuului luolakaloihin. Ne ovat syvällä pimeissä luolissa eleleviä kaloja, joilla ei ole pigmenttiä ja jotka ovat menettäneet näkökykynsä. Neljäs kalalajeista eleli lähellä pintaa. Kaikki kalalajit kuuluivat tetrakaloihin eli samaan lahkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska luolakalat ja niiden tavalliset sukulaiset ovat evoluution myötä sopeutuneet erilaisiin olosuhteisiin, tutkijat arvelivat, että myös niiden nukkumisesta voisi löytyä geneettisiä eroja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Univertailussa tutkijat havaitsivat, että pinnalla elävät kalat nukkuivat huomattavasti enemmän vuorokaudessa kuin luolakalat. Luolakalat nukkuivat vuorokauden aikana keskimäärin 110-250 minuuttia, neljäs tetralaji peräti 800 minuuttia.

Seuraavassa vaiheessa tutkijat risteyttivät kaloja ja tutkivat hybridien unikäyttäytymistä. Kävi ilmi, että risteytetyt jälkeläiset nukkuivat kuten luolakalat. Vaikuttaa siis siltä, että luolakaloilla on vähäiseen uneen johtava dominoiva geeni.

Seuraavaksi tutkijat yrittävät löytää luolakaloilta uneen vaikuttavat geenit. Heidän mukaansa vastaavat geenit ihmisillä saatavat aiheuttaa unettomuutta ja muita unihäiriöitä. 

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Sisältö jatkuu mainoksen alla