Alkuräjähdystä seuranneet ensimmäisen sukupolven tähdet saattoivat olla satoja kertoja suurempia kuin Aurinko. Kuva: National Astronomical Observatory of Japan
Alkuräjähdystä seuranneet ensimmäisen sukupolven tähdet saattoivat olla satoja kertoja suurempia kuin Aurinko. Kuva: National Astronomical Observatory of Japan

Tähtifossiilista löytyi kuolleiden jättiläisten kemialliset sormenjäljet.

Maailmankaikkeuden ensimmäiset eli populaatio III:n tähdet olivat teorian mukaan valtaisia jättiläisiä, massaltaan yli sata kertaa Aurinkoa suurempia. Ne päättivät päivänsä hurjissa supernovaräjähdyksissä, jotka syöksivät ainetta avaruuteen uusien tähtisukupolvien raaka-aineeksi. Mitään todisteita ei kuitenkaan tällaisista jättiläisistä ole havaittu ennen kuin nyt.

Japanin kansallisen observatorion tutkija Wako Aoki ja hänen työtoverinsa raportoivat Science-lehdessä mittauksiaan tähdestä, joka kantaa merkkejä mahtavasta edeltäjästään. Nimellä SDSS J0018-0939 tunnettu toisen sukupolven tähti on kemialliselta koostumukseltaan juuri sellainen, että se on mitä ilmeisimmin muodostunut teorian kuvaaman jättiläistähden supernovaräjähdyksessä saaduista aineksista.

Tutkijat päättelevät, että SDSS J0018-0939:n edeltäjän on täytynyt olla massaltaan 140 Auringon kokoinen.

Vuoden 2018 jälkeen ei ehkä tarvitse tyytyä epäsuoriin todisteisiin maailmankaikkeuden ensitähdistä. Tuolloin laukaistaan James Webb -avaruuskaukoputki, jonka odotetaan antava suoria havaintoja varhaisista supernovaräjähdyksistä.