Uskonnollisuuden ja tyytyväisyyden välillä on tunnettu yhteys, jonka taustalta löytyy uuden tutkimuksen mukaan seurakunnassa vaalittavat ystävyyssuhteet.

Uskonnollisuuden ja onnellisuuden tai "tyytyväisyyden" välillä on korrelaatio. Tämä on tunnettu jo pitkään, mutta uusi American Sociological Review -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, mikä tämä uskonnon "salainen onnellistava ainesosa" on.

"Tutkimuksemme tarjoaa vahvaa näyttöä sille, että tyytyväisyyteen johtavat ennemmin uskonnon sosiaaliset kuin sen teologiset tai hengelliset piirteet", Wisconsin-Madisonin yliopiston sosiologian professori Chaeyoon Lim sanoi.

"Huomasimme, että uskonnollisissa yhteyksissä luodut ystävyyssuhteet ovat se salainen ainesosa, joka tekee ihmisistä onnellisempia."

Lim kollegoineen käytti kyselyaineistoa Faith Matters Study, joka on edustava, vuosina 2006 ja 2007 kerätty otos yhdysvaltalaisista aikuisista.

Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia jumalanpalvelukseen viikottain osallistuvista ihmisistä, joilla on kolmesta viiteen läheistä ystävää seurakunnassa, raportoivat olevansa elämäänsä erittäin tyytyväisiä. Tämä tarkoittaa kymppiä asteikolla 1-10.

Vain 19 prosenttia niistä, jotka myöskin osallistuvat jumalanpalveluksiin viikottain, mutta joilla ei ole läheisiä ystäviä seurakunnassa, raportoivat olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Toisaalta 23 prosenttia ihmisistä, jotka osallistuvat jumalanpalveluksiin vain muutamia kertoja vuodessa, mutta joilla on kolmesta viiteen läheistä ystävää seurakunnassa, on äärimmäisen tyytyväisiä elämäänsä.

Niistä, jotka eivät osallistu jumalanpalveluksiin lainkaan ja joilla ei siten voi ollakaan ystäviä seurakuntayhteyksistä, 19 prosenttia kertoi olevansa erittäin tyytyväisiä.

"Näyttö osoittaa minun mielestäni, että kirkossa käyminen, saarnojen kuunteleminen ja rukoilu eivät ole asioita jotka tekevät ihmisistä onnellisia, vaan kirkossa syntyneet ystävyyssuhteet ja läheiset sosiaaliset verkostot", Lim sanoi.

Limin mukaan ihmiset haluavat kuulua johonkin. "Yksi uskonnon tärkeä funktio on, että se antaa ihmiselle tunteen kuulumisesta uskoon perustuvaan moraaliseen yhteisöön", Lim sanoi.

"Tämä yhteisö voi kuitenkin jäädä abstraktiksi ja etäiseksi, ellei yksilöllä ole läheisten, samanhenkisten ystävien piiriä. Ystävät seurakunnassa siis tekevät uskonnollisesta yhteisöstä todellisen ja kouriintuntuvan, ja vahvistavat yksilön tunnetta kuulumisesta yhteisöön."

Tutkimuslöydökset soveltuvat eri kristillisiin perinteisiin Yhdysvalloissa. "Huomasimme myös samanlaisia piirteitä juutalaisilla ja mormoneilla, vaikka otoskoko oli pienempi", Lim sanoi. Muslimeja ja buddhalaisia ei ollut tarpeeksi mallin testaamiseksi näihin ryhmiin.

Muoviroskaa on ajelehtinut rannalle. Kuva: Bob Jones
Muoviroskaa on ajelehtinut rannalle. Kuva: Bob Jones

Pienet katkat silppuavat mereen päätyviä muovipusseja hyvin hienojakoiseksi roskaksi, joka voi päätyä ravintoketjuun.

Ihmiskunta tuottaa vuodessa järjettömän määrän muoviroskaa. Tuoreen tutkimusarvion mukaan muovia on synnytetty maailmaan 1950-luvun jälkeen 8,3 miljardia tonnia. Valtaosa siitä päätyy roskana kaatopaikoille ja hyvin suuri osa myös mereen.

Uutena huolenaiheena on mikromuovi eli häviävän pienet muovihiukkaset. Niitä kulkeutuu meriin esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineista ja keinokuituvaatteista.

Nyt englantilaisen Plymouthin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä tavalliselle kaupan muovipussille tapahtuu meren eläinten käsittelyssä. Tulos viittaa siihen, että eläimet itsekin hajottavat muovia mikroskooppisiksi palasiksi, joka päätyy ravintoketjuun.

Tutkijat asettivat erilaisia muovipusseja Orchestia gammarellus -katkan saataville sekä laboratoriossa että meressä. Nämä parisenttiseksi kasvavat katkat ovat hajottajia, jotka syövät merenpohjasta kasvien ja eläinten jäänteitä. Kyseistä katkalajia esiintyy Euroopan rannikoilla Norjaa ja Islantia myöten.

Katkat silppusivat ja repivät muovipusseja pieniksi paloiksi ja niiden ulosteista löytyi keskimäärin puolen millin kokoisia muovihippusia. Muovin laatu ei vaikuttanut tulokseen - katkat hajottivat yhtä ahnaasti tavallisia kuin biohajoavastakin muovista tehtyjä pusseja.

Katkojen kiinnostusta lisäsi kuitenkin huomattavasti se, kun muovipussien päälle annettiin kasvaa mikrobimatto. Tämä biofilmi nopeutti muovin silppuamista nelinkertaisesti, eli katkat saattavat jopa erehtyä pitämään mereen päätyvää muovia ravinnonlähteenä, kun se aikansa muhittuaan maustuu bakteerikasvustolla. Havainto on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Niissä on havaittu, että eläimet saattavat erehtyä pitämään muovia ruokana.

Silppuamistahdista tutkijat laskevat, että yksi ainoa kaupan muovipussi saattaa pohjan eläinten käsittelyssä hajota jopa 1,75 miljoonaksi mikroskooppiseksi palaseksi. Ne jäävät mereen.

Tutkimuksen tekivät Plymouthin yliopiston meribiologian opiskelijat Daniella Hodgson ja Amanda Bréchon professori Richard Thompsonin kanssa.

"Vuosittain tuotetaan arviolta 120 miljoonaa tonnia kertakäyttöisiä muoviesineitä kuten kaupan muovipusseja, ja nämä kertakäyttöiset muovituotteet muodostavat valtaosan kaikesta muoviroskasta. Ne ovat uhka meren elämälle jo sinällään, mutta tulos osoittaa, että meren eläimistö levittää jätettä entisestään", professori Thompson kommentoi tiedotteessa.

Tutkimuksen julkaisi Marine Pollution Bulletin.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä1756
Liittynyt21.7.2017

Eliöt voivat itsekin silputa muovipussin mereen

Kaloja kuolee jo ennen sukukypsyyttä, kun ne syövät ensiravinnokseen mikromuovia. Ravintoketjussa muovi kertyy merieläinten elimistöön, ja häiritsee esim. hedelmällisyyttä. Muovia päätyy mereen ihan mielettömiä määriä - joka vuosi entistä enemmän, samalla kun mereneläviä pyydetään entistä enemmän... Entä pehmeästä muovista valmistetut uimapatjat, ja uima-asusteet, joista irtoaa käytön aikana runsaasti molekyylejä? Kuinka monta kiloa aurinkovoiteita päätyy päivittäin mereen? Entä hormonit,...
Lue kommentti
Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser
Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.