Uskonnollisuuden ja tyytyväisyyden välillä on tunnettu yhteys, jonka taustalta löytyy uuden tutkimuksen mukaan seurakunnassa vaalittavat ystävyyssuhteet.

Uskonnollisuuden ja onnellisuuden tai "tyytyväisyyden" välillä on korrelaatio. Tämä on tunnettu jo pitkään, mutta uusi American Sociological Review -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa, mikä tämä uskonnon "salainen onnellistava ainesosa" on.

"Tutkimuksemme tarjoaa vahvaa näyttöä sille, että tyytyväisyyteen johtavat ennemmin uskonnon sosiaaliset kuin sen teologiset tai hengelliset piirteet", Wisconsin-Madisonin yliopiston sosiologian professori Chaeyoon Lim sanoi.

"Huomasimme, että uskonnollisissa yhteyksissä luodut ystävyyssuhteet ovat se salainen ainesosa, joka tekee ihmisistä onnellisempia."

Lim kollegoineen käytti kyselyaineistoa Faith Matters Study, joka on edustava, vuosina 2006 ja 2007 kerätty otos yhdysvaltalaisista aikuisista.

Tutkimuksen mukaan 33 prosenttia jumalanpalvelukseen viikottain osallistuvista ihmisistä, joilla on kolmesta viiteen läheistä ystävää seurakunnassa, raportoivat olevansa elämäänsä erittäin tyytyväisiä. Tämä tarkoittaa kymppiä asteikolla 1-10.

Vain 19 prosenttia niistä, jotka myöskin osallistuvat jumalanpalveluksiin viikottain, mutta joilla ei ole läheisiä ystäviä seurakunnassa, raportoivat olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Toisaalta 23 prosenttia ihmisistä, jotka osallistuvat jumalanpalveluksiin vain muutamia kertoja vuodessa, mutta joilla on kolmesta viiteen läheistä ystävää seurakunnassa, on äärimmäisen tyytyväisiä elämäänsä.

Niistä, jotka eivät osallistu jumalanpalveluksiin lainkaan ja joilla ei siten voi ollakaan ystäviä seurakuntayhteyksistä, 19 prosenttia kertoi olevansa erittäin tyytyväisiä.

"Näyttö osoittaa minun mielestäni, että kirkossa käyminen, saarnojen kuunteleminen ja rukoilu eivät ole asioita jotka tekevät ihmisistä onnellisia, vaan kirkossa syntyneet ystävyyssuhteet ja läheiset sosiaaliset verkostot", Lim sanoi.

Limin mukaan ihmiset haluavat kuulua johonkin. "Yksi uskonnon tärkeä funktio on, että se antaa ihmiselle tunteen kuulumisesta uskoon perustuvaan moraaliseen yhteisöön", Lim sanoi.

"Tämä yhteisö voi kuitenkin jäädä abstraktiksi ja etäiseksi, ellei yksilöllä ole läheisten, samanhenkisten ystävien piiriä. Ystävät seurakunnassa siis tekevät uskonnollisesta yhteisöstä todellisen ja kouriintuntuvan, ja vahvistavat yksilön tunnetta kuulumisesta yhteisöön."

Tutkimuslöydökset soveltuvat eri kristillisiin perinteisiin Yhdysvalloissa. "Huomasimme myös samanlaisia piirteitä juutalaisilla ja mormoneilla, vaikka otoskoko oli pienempi", Lim sanoi. Muslimeja ja buddhalaisia ei ollut tarpeeksi mallin testaamiseksi näihin ryhmiin.