Laitumia, peltoja ja puistoja maailmassa riittää, villiä luontoa ei. Kuva: Shutterstock
Laitumia, peltoja ja puistoja maailmassa riittää, villiä luontoa ei. Kuva: Shutterstock

Kaikki eläimet eivät mahdu pienille suojelualueille.

Lokakuun lopussa Maailman luonnonsäätiö ja Lontoon eläintieteellinen seura kertoivat ikävän uutisen: Living Planet -hankkeen seuraamissa 14 000 eläinpopulaatiossa yksilömäärä on pudonnut yli 50 prosenttia sitten vuoden 1970.

Tieto on yhtä hälyttävä kuin Maailman luonnonsuojeluliiton tilasto. Sen mukaan lähes 12 500 eläinlajia on vaarassa kadota sukupuuttoon – ja tässäkin laskennassa ovat mukana vain seurannassa olevat 60 000 lajia. Mikä onkaan selkärangattomien tilanne. Uhanalaisten määristä liikkuu vain synkkiä arvioita.

Maailman eläimet ovat ahtaalla, ja syypäitä olemme me ihmiset. Me muokkaamme  maapalloa omiin tarpeisiimme kuin vimmastunut luonnonvoima. Viimeiset erämaatkin katoavat vauhdilla. Yksin 2000-luvulla niitä on hävinnut 3,3 miljoonaa neliökilometriä, kymmenen Suomen verran.

Tässä tilanteessa eläimillä ei käytännössä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai sopeutua muutokseen. Jotkin lajit uuteen totuttelun osaavatkin.

Indonesiassa parhaiten menestyvät orangit, jotka ovat oppineet ottamaan vastaan lisäruokaa suojelutyöntekijöiltä.

Yhdysvalloissa jo kerran sukupuuttoon kuolleen trumpettikurjen tarhassa kasvanut uusi polvi on asettunut ruokailemaan pelloille ja lähiöihin, mitä lajin villi polvi ei ikinä olisi tehnyt.

Saksassa elää vieraslajina keltapääamatsoneja, jotka alkuperäisessä ympäristössään Väli-Amerikassa luokitellaan erittäin uhanlaisiksi.

Saksassa on myös heitetty ilmaan idea, että sikäläisiä kaupunkikaijoja vietäisiin Meksikoon kouluttamaan viidakkokaijoja uusille, urbaaneille tavoille. Ajatus ei istu luonnonsuojelun nykyisiin periaatteisiin, joiden mukaan meidän pitää varjella uhanalaisen lajin geneettistä puhtautta ja suojella sitä luontaisessa elinpiirissä.

Entä kun luontoa ei enää ole? Pitäisikö meidän jo vaihtaa näkemystä ja hyväksyä, että vanhan elämäntavan hylkääminen voi joskus jopa pelastaa uhanalaisen hengen.

 

Lue lisää

Marraskuun Tiede-lehdessä on biologi, tiedetoimittaja Maija Karalan artikkeli, jossa hän pohtii eläinten tulevaisuutta täpötäydessä maailmassa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin Sanoman uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Mikko3188
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt16.11.2016

Uudet elintavat pelastavat uhanalaisia

Hurjalta kuulostaa. Hurjemmalta kuin uskalsin olettaakaan. Todennäköisestä tulevaisuudesta taaksepäin katsottuna tuntuu ällistyttävän tyhmältä ettei näitä asioita hoeta esimerkiksi uutisissa vähintään viikottain, jotta ihmiset tajuaisivat ettei kyseessä ole vain asia, jolle "joo pitäis ehkä tehdä jotain". Ihmisen itsekkyys ja laiskuus näyttää tarkoittavan että sekä ihmiset että eläimet ovat pysyvästi historiaa joskus 2100 tienoilla. Toisin sanoen elämme historian parasta aikaa ja olkaamme siitä...
Lue kommentti