Haluaisitko mammutin takaisin? Kuva: Getty Images
Haluaisitko mammutin takaisin? Kuva: Getty Images

Villiinnyttäjät perustavat erämaita ja istuttavat niihin entistä eläimistöä. Myös sukupuuttoon hävinneitä lajeja yritetään elvyttää.

Luonnonsuojelupiireissä on herännyt uusi aate. Se kantaa nimeä rewilding, jonka voisi suomentaa villiinnyttämiseksi. Tämän uuden koulukunnan mielestä aika on kypsä villin luonnon paluuseen. Ekologit ovat heränneet huomaamaan, että suuret eläimet ovat paitsi komeita myös tärkeitä. Ne ovat ekosysteemien avainlajeja ja insinöörejä, joilla on suuri merkitys luonnon prosesseissa. Siksi ne täytyy saada takaisin.

Villiinnyttäminen ei ole enää pelkkä hullu idea, vaan asiaa edistävät useat järjestöt. Vuonna 2011 perustetulla Rewilding Europe -verkostolla on jo seitsemän laajaa suojelualuetta eri puolilla Eurooppaa Iberian niemimaalta Karpaattien vuoristoon. Järjestön tavoite on vuoteen 2020 mennessä saada suojelluksi miljoona hehtaaria, mikä vastaa noin neljää prosenttia Suomen metsäpinta-alasta.

Alueille on palautettu eläintarhoissa säilyneitä visenttejä ja isokauriita eli saksanhirviä, majavia ja suurpetoja, kuten susia. Hollannissa Oostvaardersplassenin suojelualueella laiduntavat metsä- ja isokauriiden lisäksi Heck-naudat, karjarotu, joka luotiin toisen maailmansodan aikoihin risteyttämällä alkukantaisia nautoja Euroopan eri puolilta. Puiston hevoset ovat puolalaisia konik-hevosia, joiden on sanottu polveutuvan suoraan viimeisistä tarpaaneista.

Venäjällä pieni tutkimusasema selvittää pleistoseenikauden luonnon palauttamista. Vuonna 1988 perustetussa aidatussa puistossa Jakutiassa, Siperiassa, laiduntavat porot, visentit ja Amerikasta tuodut myskihärät. Mammutit ja villasarvikuonot kuitenkin puuttuvat.

Isot lajit ovat kuolleet sukupuuttoon, ja niiden korvaaminen on villiinnyttämisen vaikeimpia osia. Pleistoseenipuiston johtaja, ekologi Sergei Zimov on ratkaissut ongelman venäläisellä ronskiudella. Hän jäljittelee norsujen tuhovoimaa panssarivaunulla. Omalaatuinen konsti toimii.

Lue lisää tuoreesta Tiede-lehdestä. Jos olet Tieteen tilaaja, voit lukea jutun alla olevasta linkistä.