Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Suomalaistutkija ei silti panisi suosituksia uusiksi.

Ksylitolipurukumin tai -pastillin avusta reikiintymisen estämisessä ei ole kunnollisia todisteita. Samoin väitteet ksylitolia sisältävän fluorihammastahnan tehosta perustuvat heiveröiseen näyttöön. Näin raportoivat Manchesterin yliopiston tutkijat, jotka ovat laatineet ksylitolitutkimuksista katsauksen Cochrane Libraryyn.

Tutkijat tarkastelivat kymmentä eri tutkimusta, joihin oli osallistunut liki 6000 ihmistä. Kahden tutkimuksen perusteella ksylitolia sisältävä fluorihammastahna estää reikiintymistä paremmin kuin pelkkä fluorihammastahna, mutta tämä näyttö on katsauksen mukaan heikkolaatuista.

Ksylitolipurukumien ja -pastillien hyödyistä saatu näyttö on riittämätöntä, tutkijat toteavat. Tämä koskee heidän mukaansa niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin. Vaikka tutkijoiden mielestä tähänastinen näyttö on hataraa, ksylitolin hyötyjä kannattaa kuitenkin tutkia edelleen.

Tulokset ovat osin ristiriidassa Suomen Käypä hoito -suositusten kanssa. Suositukset neuvovat käyttämään ksylitolipurukumia tai -pastilleja syönnin jälkeen ennen pysyvien hampaiden puhkeamista tai niiden puhjetessa. Suosituksesta tosin käy ilmi, että tehoa ei ole osoitettu niin pätevästi kuin esimerkiksi fluorin.

Hammaslääketieteen dosentti Kaisu Pienihäkkinen Turun yliopistosta on ollut mukana laatimassa suositusta. Hän ei ole ehtinyt tutustua perusteellisesti uuteen Cochrane-katsaukseen, mutta hän muistuttaa, että siihen ei ole kelpuutettu kuin muutamia satunnaistettuja tutkimuksia. Puolet näistä on lisäksi tehty niin pienillä annoksilla, ettei vaikutuksia olisi voitu saadakaan.

Vaikka katsauksen ulkopuolelle jätetyt tutkimukset eivät välttämättä ole yhtä luotettavia, ne antavat Pienihäkkisen mukaan aivan selkeitä viitteitä ksylitolin hyötyjen puolesta.

Pienihäkkisen mielestä ksylitolin tarina ei ole lopussa eikä suosituksia tarvitse muuttaa. Käypä hoito -ohjeiden mukaan vaikutus on suurin, kun ksylitolia käytetään hampaiden puhkeamien aikaan tai sitä ennen. Vuorokausiannos on vähintään viisi grammaa.

Aikuisellekaan ksylitolipurukumin pureskelu ei ole Pienihäkkisen mukaan ainakaan haitaksi. Hyöty riippuu siitä, millaiset syömistottumukset ihmisellä on ja miten hän hoitaa hapaitaan.

”Jos aikuisella on perusterve suu ja suhteellisen terveelliset ruokailutottumukset, kukaan ei voi sanoa, että ksylitolista olisi hirvittävän iso hyöty. Mutta jos reikiintymisen tasapaino on kiikun kaakun, ksylitoli voi painaa vaaka terveellisempään suuntaan”, Pienihäkkinen sanoo.

Hänellä on hyviä kokemuksen ksylitolin käytöstä esimerkiksi syöpäpotilaiden hampaiden hoidossa. Heidän suun terveytensä voi syöpähoitojen vuoksi heikentyä, mikä johtaa pahaan reikiintymiseen.

”Heillä ksylitolin päivittäinen käyttö on auttanut pysäyttämään hampaiden liukenemisen. Olen nähnyt vaikutuksen omilla silmilläni. Hampaan pinta tulee täysin erilaiseksi”, Pienihäkkinen kertoo.

Yhtä tärkeää löydöstä ksylitolista Cochrane-katsaus ei käsittele ollenkaan. Suomalaistutkijat osoittivat 2000-luvun alussa, että jos äiti käyttää ksylitolia lapsen ensimmäisten hampaiden puhkeamisen aikaan, haitallisten mutans-streptokokkien siirtyminen lapsen suuhun vähenee. Tällöin lapsille tulee myös vähemmän reikiä. Tämä havainto on tehty sittemmin myös muissa tutkimuksissa.

Pienihäkkisen mukaan vanhempien on hyvä edelleen käyttää ksylitolipastilleja tai -purukumia, kun lapsen hampaat ovat puhkeamassa. Niin myös lasten ja nuorten kannattaa tehdä silloin, kun maitohampaat vaihtuvat pysyviksi.

”Erityisesti jos hammasterveys ei muuten ole tasapainossa, ksylitolilisä yhtenä muun hampaitten huolehtimisen joukossa on hyvä”, Pienihäkkinen neuvoo.