Corbis RF.
Corbis RF.

Tutkijat kehittivät keinotekoisia lisäpaloja geneettiseen koodiin.

Amerikkalaistutkijat ovat onnistuneet tuottamaan kaksi uutta molekyyliä, jotka on ehkä mahdollista lisätä toimivaksi osaksi dna:ta.

Yleensä eliöiden dna koostuu neljästä erilaisesta nukleotidista, jotka on nimetty kirjaimilla C, G, T ja A. Niistä yhteensopivat pariutuvat keskenään ja parit liittyvät peräkkäin kaksoiskierteiseksi ketjuksi.

Biokemisti Floyd Romesberg Scripps-instituutista Kalifornian La Jollasta on yrittänyt melkein kymmenen vuotta rakentaa keinotekoisia nukleotideja, jotka toimisivat osana geneettistä koodia. Vaikeutena on ollut tuottaa molekyylejä, joita solujen polymeraasientsyymi osaisi kopioida. Tämän kopiointimekanismin välityksellä dna ohjaa solun toimintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lääketeollisuudelta lainatuilla menetelmillä Romesbergin ryhmä onnistui tuottamaan kerralla 3600 ehdokasmolekyyliä, joista kaksi toimi. Luonnollinen polymeraasientsyymi kopioi ne, ja ne saatiin myös pariutumaan halukkaasti keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keinotekoisella dna:lla voitaisiin aluksi vaikkapa merkitä vaarallisia aineita kuten räjähteitä ja tuottaa dna:sta rakentuvia nanomateriaaleja.

Tulevaisuudessa Romesbergin tavoitteena on lisätä keinotekoinen rakenneosa jonkin eliön genomiin. Näin olisi mahdollista laajentaa eliön geneettistä koodia ja sen evoluutiota, Romesberg haaveilee
New Scientistissä
.

Tutkimuksen julkaisi Journal of the American Chemical Society.

Sisältö jatkuu mainoksen alla