Monimutkaisen laskennallisen ongelman ratkaiseminen saattaa tulevaisuudessa onnistua usealla halvalla tietokoneeella yhden kalliin supertietokoneen sijasta. Matemaattisesti yksinkertaisissa tehtävissä tällaista hajalaskentaa jo käytetäänkin.
Seti@home...

Monimutkaisen laskennallisen ongelman ratkaiseminen saattaa tulevaisuudessa onnistua usealla halvalla tietokoneeella yhden kalliin supertietokoneen sijasta. Matemaattisesti yksinkertaisissa tehtävissä tällaista hajalaskentaa jo käytetäänkin.

Seti@home-näytönsäästäjä on hyvä esimerkki siitä, miten laskennallinen työ jaetaan lukemattomiin pieniin tietokoneisiin. Noin neljän miljoonan vapaaehtoisen kotitietokoneet käsittelevät älykästä elämää etsivän SETI-hankkeen radiomittauksia silloin, kun tietokoneet muuten seisoisivat tyhjän panttina.

SETI-mittausten käsittely on kuitenkin varsin yksioikoista. Jokainen kone käsittelee tietyn pätkän mittauksia ja palauttaa tulokset keskuskoneeseen. Sen sijaan jos ongelman käsittely vaatii jatkuvaa palautetta, laskentaa on vaikea jakaa osasiin. Esimerkiksi sään simulointi on tällainen ongelma: mitä useampaan osaan laskut on jaettu, sitä enemmän tarvitaan tietokoneaikaa ja muistia osasten etenemisen seurantaan.

Rensselaerin teknisen korkeakoulun tutkija Gyorgy Korniss työtovereineen keksi ongelman osasten hallintaan yksinkertaisen ratkaisun. Jokainen pieni tietokone vertaa silloin tällöin puuhiaan satunnaisesti valitun toisen pienen tietokoneen kanssa. Näin laskut pysyvät samassa tahdissa, vaikkei suuri keskuskone kaitse niitä.

Tämä tarkoittaa, että yhden tietokoneen yhteydet rajoittuvat äärelliseen määrään, sanoo Korniss New Scientistin verkkouutisissa. Jos keskenään keskustelevat koneet huomaavat laskujensa edenneen eri tahtia, nopeampi jää odottamaan hitaampaa. Olennaista on yhteydenottojen satunnaisuus. Esimerkiksi vain naapuriensa kanssa yhteydessä olevat koneet saattaisivat muodostaa laskuihin porukan, joka etenee häiritsevästi muita nopeammin.