Kangaskäärmekin hyötyy kyiden suojelusta.
Kangaskäärmekin hyötyy kyiden suojelusta.

Kyyn pään muodon jäljittely suojaa myrkytöntä käärmettä pedoilta, paljasti Jyväskylän yliopiston tutkimus. 

Vaarattomat käärmeet matkivat myrkyllisten kyykäärmeiden kolmiomaista päänmuotoa ja välttävät näin petoeläinten hyökkäyksiä, osoittivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Janne Valkonen, Ossi Nokelainen ja Johanna Mappes.

Erilaiset suojavärit ja kuvioinnit toimivat usein varoitussignaaleina ja suojaavat eläimiä saalistajilta, mutta myös ruumiin muoto voi ajaa saman asian. Eurooppalaiset myrkylliset kyykäärmeet on helppo tunnistaa kolmionmuotoisista päistään, mutta myös vaarattomat käärmeet saattavat litistää päänsä kolmiomaisiksi, kun niitä häiritään.

Tutkijat veivät espanjalaiseen Coto Doñanan kansallispuistoon 600 muovailuvahasta tehtyä tekokäärmettä, joista puolet oli kolmiopäisiä ja puolet kapeapäisiä. Molemmista ryhmistä puolen selkään maalattiin kyykäärmeille tyypillinen sahalaitakuvio ja loput jätettiin yksivärisiksi. Käärmeet jätettiin puistoon ja tarkistettiin hyökkäysjälkien varalta vuorokauden välein.

Kuviottomista käärmeistä kapeapäisten kimppuun käytiin huomattavasti useammin kuin kolmiopäisten. Sahalaitaselkäisten käärmeiden kimppuun käytiin niin ikään selvästi harvemmin, olipa näillä kolmiomainen tai kapea pää.

"Petolinnut selvästi tunnistavat ja havaitsevat sekä kuvioinnin että pään muodon", Valkonen sanoo. "Pelkkä sahalaitakuvio näyttää toimivan varoitussignaalina, mutta monet vaarattomat käärmeet eivät ilmennä sahalaitakuviota, jolloin pään litistäminen saattaa riittää saalistajan hämäämiseksi."

Ilmiö on tutkijan mukaan otettava huomioon käärmelajien, kuten Suomessakin esiintyvän kangaskäärmeen suojelussa. Kangaskäärme jäljittelee uhattaessa kyytä litistämällä pään kolmiomaiseksi. Jos kuitenkin jäljitelty myrkkykäärme harvinaistuu, pedot "unohtavat" mahdollisen vaaran, jolloin saalistuspaine kasvaa.

"Siksi kyykäärmeen suojelu myös Suomessa olisi ensiarvoisen tärkeää", Valkonen korostaa.

Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE. 

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.