Uranus. Kuva: NASA/HST
Uranus. Kuva: NASA/HST

Jupiter pyörii akselinsa ympäri lähes pystysuorassa mutta Uranus kyljellään.

Jupiter pyörii akselinsa ympäri lähes pystysuorassa, kun taas Uranus pyörii kyljellään. Muiden jättiläisplaneettojen kallistuma on näiden kahden väliltä. Adrián Bruninin uusi teoria selittää erilaiset kallistumat planeettojen vaelluksella.

Kaikki aurinkokunnan planeetat ovat jonkin verran kallellaan. Toisin sanoen niiden pyörähdysakseli ei ole kohtisuorassa niiden ratatasoa vastaan. Esimerkiksi Maan pyörähdysakseli on noin 23 asetta kallellaan.

Kuiden, muiden planeettojen ja Auringon vetovoima muuttaa ajan kuluessa Maan ja muitten pienten planeettojen kallistumaa, joten niiden asentoihin ei liity erityistä mysteeriä. Jättiläisplaneettojen asento on sen sijaan vakaa. Ne päätyivät tiettyyn asentoon siis jo muodostuessaan. Mutta miten?

Vastaukset ovat olleet melko epämääräisiä. Brunini ehdottaa tietokonesimulaatioiden perusteella, että erilaiset kallistumat olisivat syntyneet johdonmukaisesti suurten planeettojen vaeltaessa syntymäpaikaltaan. Planeettojen keskinäiset kohtaamiset olisivat määrittäneet kallistuman suuruuden. Brunini kokeili erilaisia vaelluksia ja päätyi lähes joka kerta kallistuskulmiin, jotka vastaavat nykyisiä. Hänen tuloksensa julkaistiin Naturessa.