”Varmasti moni lyö päätänsä seinään siitä syystä, ettei tullut ajatelleeksi tätä”, sanoo fyysikko David Citrin. Kokeiltuaan vuosia erilaisia eksoottisia kuituja fyysikot nimittäin hoksasivat, että terahertsin aallot siirtyvät erinomaisesti paikasta toi...

”Varmasti moni lyö päätänsä seinään siitä syystä, ettei tullut ajatelleeksi tätä”, sanoo fyysikko David Citrin. Kokeiltuaan vuosia erilaisia eksoottisia kuituja fyysikot nimittäin hoksasivat, että terahertsin aallot siirtyvät erinomaisesti paikasta toiseen vaijerin pätkällä.

Vaijerin käyttökelpoisuuden keksivät Houstonin yliopiston tutkijat Daniel Mittleman ja Kanglin Wang. Keksintö on hyvä esimerkki sattuman merkityksestä tieteessä. Tutkijat olivat näet kokeilemassa uutta keinoa kuvata terahertsin aalloilla, kun he tekivät keksintönsä. Kokeilu sisälsi metallilevyn, jonka lähelle tuotiin vaijeri. Kun terahertsin aallot sitten sattumalta suunnattiin vaijeriin, huomattiin, että vaijeri toimi aaltoputkena, jota pitkin aallot kulkivat levyyn.

Terahertsiaallot ovat pituudeltaan mikroaaltojen ja infrapuna-aaltojen välillä. Niiden hallinta eli siirtäminen paikasta toiseen kiinnostaa esimerkiksi lentokenttien turvallisuusviranomaisia, sillä ne läpäisevät tehokkaasti muun muassa muovin ja pahvin.

Nyt Mittleman ja Wang pystyvät siis ohjaamaan terahertsin aaltoja vaijerilla. He ovat jo rakentaneet tähystimen, jonka voi työntää suljettuun konttiin. Laite koostuu kahdesta vaijerista ja metallilevystä. Terahertsin aallot kulkeutuvat konttiin toista vaijeria pitkin, heijastuvat levystä ja matkaavat takaisin toista vaijeria pitkin. Vahvistamalla palaava signaali saadaan kuva kontin sisällöstä.

Terahertsiaallot eivät tule korvaamaan röntgensäteitä, sillä ne eivät tunkeudu metallin läpi, mutta nykyistä edistyneempi terahertsitähystin peittoaa röntgenkuvan, sillä se voi kertoa kontissa olevat kemikaalijäämät. Jokainen kemikaali näet imee itseensä tietyn aallonpituista terahertsisäteilyä. Näin löytyvät esimerkiksi räjähteiden jäljet. Asian uutisoi Nature.