Yhdysvaltalaistutkijat osoittivat ensi kertaa kokeellisesti, että väkivaltaiset videopelit totuttavat aivot väkivaltaan ja ruokkivat aggressiivisuutta. 

Väkivaltaiset videopelit on jo pitkään yhdistetty aggressiivisuuteen. Oletus on, että väkivaltapelien pelaajien aivojen hermosolut turtuvat eli desensitisoituvat niin, että tunnereaktio väkivaltaan laimenee. Tämä taas ruokkii aggressiivisuutta.

Nyt Missourin yliopiston tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa ilmiön todeksi kokeellisesti.

Bruce Bartholow kollegoineen laittoi 70 nuorta aikuista pelaamaan joko väkivaltaista tai väkivallatonta peliä 25 minuutiksi. Heti pelirupeaman päätyttyä tutkijat mittasivat aivojen reaktioita väkivaltaisiin ja neutraaleihin valokuviin. Tämän jälkeen koehenkilöt pistettiin suorittamaan tehtävää, jossa vastustajaa peläyteltiin kovalla äänellä.

Ilmeni, että väkivaltapelejä kuten "Grand Theft Autoa" pelanneet röykyttivät vastustajaansa äänekkäämmin kuin muut. Niiden koehenkilöiden aivot, jotka eivät olleet ennen tätä tutkimusta harrastaneet väkivaltapelejä, reagoivat pelin jälkeen laiskemmin väkivaltakuviin. Tutkijoiden mukaan tämä on merkki turtumisesta.

Aktiivisten väkivaltapelaajien aivot eivät vilkastuneet kummoisesti väkivaltakuvista, pelasivatpa he kokeessa sitten väkivaltaista tai väkivallatonta peliä.

Turtuminen myös ennusti koehenkilön aggressiivisuutta: mitä laimeampi reaktio väkivaltaisiin kuviin aivoissa näkyi, sitä aggressiivisemmin hän käyttäytyi.

Bartholowin toteaa yliopistonsa tiedotteessa jatkotutkimusten olevan tarpeen erityisesti siksi, että videopelit ovat suosittuja lasten ja nuorten keskuudessa, joten ne voivat mahdollisesti turruttaa kehittyvät aivot väkivaltaan.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Experimental Social Psychology. 

Taitelijan näkemys etäisimmästä löydetystä mustasta aukosta. Kuva: Robin Dienel / Carnegie Institution for Science

Tähtitieteilijöitä mietityttää, miten musta aukko on kasvanut valtavaan massaansa jo niin varhain.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet supermassiivisen mustan aukon noin 13 miljardin valovuoden päästä. Sillä on noin 800 miljoonaa kertaa Aurinkomme massa.

Aukko on syntynyt arviolta 690 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Ennen tätä löytöä kaikkein etäisin musta aukko oli löytynyt ajalta, jolloin universumi oli noin 800 miljoonaa vuotta vanha.

Kesti yli puoli vuosikymmentä ennen kuin tämä kohde löytyi, vaikka tähtitieteilijät etsivät koko ajan etäisempää kohdetta.

Tähtitieteilijöitä mietityttää nyt se, miten aukko on kasvanut isoksi niin varhain ja niin nopeasti. Löydöstä kertoi tiedelehti Nature.

Löydetty musta aukko imee ainetta nuoren galaksin keskustassa. Tutkijat kutsuvat tällaista ilmiötä kvasaariksi.

Mustalle aukolle imeytyvä kuuma kaasu asettuu mustan aukon ympärille kertymäkiekoksi, josta sitä siirtyy mustan aukon nieluun.

”Kvasaarit ovat kirkkaimpia ja kaukaisimpia tunnettuja taivaan kohteita”, sanoo BBC:lle Bram Venemans Max Planckin tähtitieteen instituutista Saksassa. Kvasaarien avulla tähtitieteilijät yrittävät selittää varhaisen maailmankaikkeuden vaiheita.

Ihmetystä herättää, mistä musta aukko kokosi ison massansa, sanoo yksi löytäjien ryhmästä, Eduardo Bañados Carnegie -instituutista.

Löydetty kvasaari kiinnostaa, koska sieltä saapuva valo tulee ajalta, jolloin universumin ikä oli vain noin viisi prosenttia nykyisestä. Tuona aikana syttyivät ensimmäiset tähdet.

Kvasaarin etäisyyttä kuvaa ominaisuus, jota kutsutaan punasiirtymäksi. Siinä mitataan, kuinka paljon maapallolle saapuneen valon aallonpituus on venynyt universumin laajentuessa.

Havaittu mustan aukon punasiirtymä on 7,54. Mitä suurempi luku, sitä suurempi kohteen etäisyys on.

Maailmalla psykoosiriski on monin verroin korkeampi kaupungeissa kuin maalla. Suomessa asetelma oli pitkään päinvastainen, mutta ilmassa on muutoksen merkkejä.

Kansainväliset tutkimukset ovat näyttäneet jo pitkään, että kaupunkilaisilla on suurempi riski psykoottiseen oireiluun kuin maalaisilla. Koska skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden puhkeamiseen vaikuttavat sekä perintö- että ympäristötekijät, ovat tutkijat päätelleet, että jokin piirre kaupunkielämässä koettelee mielenterveyttä.

Uusimman palan tähän palapeliin tarjoaa tiedelehti Jama Psychiatryn tällä viikolla julkaisema tutkimus, jossa vertailtiin psykoosien ilmaantuvuutta useilla alueillta Britanniassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Brasiliassa.

Alueelliset erot olivat merkittäviä. Keskimäärin uusia tautitapauksia ilmeni vuodessa 21,4 kappaletta 100 000 henkeä kohden.

Suurinta psykoosien ilmaantuvuus oli Pariisin keskustassa ja Kaakkois-Lontoossa, missä psykoosiin sairastui vuodessa 45 henkeä 100 000:sta.

Vähiten uusia tapauksia kirjattiin Espanjassa Santiagoa ympäröivällä maaseudulla, vain kuusi tapausta vuodessa 100 000 henkeä kohti.

Kun alueita vertailtiin eri mittareilla, selvisi, että psykoosien ilmaantuvuutta ennusti vahviten omistus- ja vuokra-asujien osuus alueella.

“Alueilla, joilla on eniten omistusasujia, on vähiten psykooseja. Se voi liittyä syrjäytymiseen”, selittää tutkimusta tehnyt tohtorikoulutettava Hannah Jongsma Cambridgen yliopistosta tutkimuksen tiedotteessa.

Vuokra-alueiden ihmisillä voi olla elämässään enemmän sosiaalisia stressitekijöitä, jotka tutkimusten mukaan altistavat psykooseille.

”Vaihtoehtoisesti omistusasuminen voi kertoa sosiaalisesta pysyvyydestä ja yhteenkuuluvuudesta, jotka liittyvät vahvempiin tukiverkostoihin.”

Toisin kuin muualla Suomessa maalla on esiintynyt enemmän psykoosia kuin kaupungeissa, kertoo tutkimusprofessori Jaana Suvisaari Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Syytä tähän ei varmuudella tiedetä. Suvisaarella on pari valistunutta arvausta. Ensinnäkin Suomen kaupungit eivät ole eurooppalaisella mittapuulla mitään metropoleja. Maaseutukin on Keski-Euroopassa toisenlaista.

”Näitä eroja havaittiin ensimmäisenä Tanskassa ja Hollannissa, missä tilanne on kehittynyt jo aikoja sitten niin, että maalla asutaan väljästi ja vauraasti. Maaseudulla asuvat eivät ole siellä elantonsa eteen kituuttavia pienviljelijöitä.”

Suomessakin tilanne voi olla muuttumassa. Tältä vuosikymmeneltä on kuitenkin pari tutkimusaineistoa, joissa maaseudun ja kaupungin ero näyttää hälventyneen tai jopa kääntyneen 1970-1990-luvuilla syntyneillä.

”Uudemmat tutkimukset vihjaavat, että Helsingin seudulla ilmaantuvuus on nousemassa mahdollisesti jopa muuta maata korkeammaksi”, Suvisaari sanoo.

”Kysymys on monista sosiaalisista taustatekijöistä. Maaseutu ja kaupungit ovat muuttuneet, aikaisempina aikoina maalla oli paljon köyhempää.”