Sillivalas on äänekäs otus.
Sillivalas on äänekäs otus.

Valtameret jylisivät ennen teollista valaanpyyntiä. 

Ihmisten valtameriin päästämä melu on kymmenen kertaa äänekkäämpää kuin 50 vuotta aiemmin. Meret olivat kuitenkin nykyistäkin meluisampia paikkoja 200 vuotta sitten, kun meret vielä kuhisivat valaita. Nykyiset meluhaitat merieläimille johtuvatkin kenties muista seikoista kuin äänen voimakkuudesta.

Arvion esittivät Yhdysvaltain akustisen seuran kokouksessa Ocean Conservation Research -laitoksen tutkijat Michael Stocker ja Tom Reuterdahl. Väite perustuu arvioihin menneiden valaspopulaatioiden määrästä sekä eri valaslajeille laskettuihin "äänentuottoarvoihin".

"Esimerkiksi Pohjois-Atlantin 350 000 sillivalasta saattoivat aiheuttaa rock-konserttia vastaavan 126 desibelin taustamelun 1800-luvun alkupuolella", kertoo Stocker.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tutkijoiden mukaan valaiden määrän arviointia vaikeuttaa se, että laivojen kapteeneja verotettiin saaliista. Siksi heillä oli kannustin ilmoittaa saaliit pienemmiksi kuin ne olivatkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös Neuvostoliitto peukaloi saalislukujaan. Maan raportoi pyytäneensä vuosina 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin 2 710 ryhävalasta, vaikka oikea luku on lähemmäs 48 000.

Vaikka meteli oli kovempaa 200 vuotta sitten, se oli erilaista kuin nykyään, ja voidaan olettaa, että eläimet ovat sopeutuneet biologiseen äänimaisemaan toisin kuin ihmisen aikaansaamaan.

"Ihmislähtöinen melu on usein taajuuksiltaan vaihtelevampaa ja erilaatuista kuin luonnon melu. Siksi sen vaikutuksetkin ovat todennäköisesti erilaiset", Stocker sanoo. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla