Ryhävalaiden repertuaariin kuuluu myös hyppiminen. (Kuva: Wikimedia Commons, Cornelia Oedekoven, Protected Resouces Division, Southwest Fisheries Science Center, La Jolla, California. swfsc.nmfs.noaa.gov/PRD/)
Ryhävalaiden repertuaariin kuuluu myös hyppiminen. (Kuva: Wikimedia Commons, Cornelia Oedekoven, Protected Resouces Division, Southwest Fisheries Science Center, La Jolla, California. swfsc.nmfs.noaa.gov/PRD/)

Ne haastavat sosiaalisessa oppimisessa apinat.

Ryhävalailla on tapana pyydystää parvikaloja puhaltamalla parven ympärille rajoitteeksi kuplaseinämä ja uimalla sitten tiivistyneen parven läpi kita ammollaan. 1980-luvun alussa eräs yksilö Mainenlahdessa Yhdysvaltain itärannikolla keksi läpytellä pyrstöllään veden pintaa ennen kuplaseinämän tekoa. Läpytys ilmeisesti pelotti kaloja niin, etteivät ne koettaneet paeta hyppimällä, ja näin pyydystys tehostui. Vuoteen 2007 mennessä uusi tapa oli levinnyt lähes 40 prosenttiin alueen ryhävalaspopulaatiosta. Nyt brittiläiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat osoittavat, että tapa on tosiaan levinnut sosiaalisen oppimisen kautta eikä esimerkiksi periytymällä tai itsenäisesti oppimalla. Tutkimuksen julkaisi Science-lehti.

Pyrstönläpyttelyn havaittiin yleistyvän jo 1980-luvun aikana, ja jo silloin arveltiin, että valaat oppivat sen toisiltaan. Tätä on kuitenkin ollut vaikea todistaa. On huomautettu, että uusi tapa olisi saattanut olla myös yksilöiden itsenäistä reagointia muuttuneeseen kalansaaliseen: 1980-luvun alussa alueen sillikanta romahti, jolloin valaat siirtyivät pyydystämään tuulenkaloja.

Oppimisen sosiaalisuutta selvittääkseen Jenny Allen St Andrewsin yliopistosta Britanniasta ja hänen työtoverinsa käyttivät yhteiskuntatieteistä lainattua modernia analyysimenetelmää: verkostopohjaista diffuusioanalyysiä. Se osoitti, että oppi levisi valasyhteisössä nimenomaan yksilöstä toiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo aiemmin on havaittu, että ryhävalaat oppivat laulua sosiaalisesti. Sen ja nyt osoitetun metsästyskulttuurin perusteella valaat edustavat eläinkunnassa yhtä kulttuurievoluution huippua, tutkijat kirjoittavat. Toisen huipun muodostavat apinat ja ihmiset. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla