Miekkavalaita Yhdysvaltain San Juan -saarilla. Niin urokset kuin naaraat pysyvät emonsa parvessa sukukypsyyden saavuttamisen jälkeenkin.
Miekkavalaita Yhdysvaltain San Juan -saarilla. Niin urokset kuin naaraat pysyvät emonsa parvessa sukukypsyyden saavuttamisen jälkeenkin.

Miekkavalasemon kuolema 14-kertaistaa aikuisen urospoikasen riskin kuolla.

Miekkavalasnaaras on poikkeuksellinen eläin, sillä se elää vielä kymmeniä vuosia sen jälkeen, kun se ei ole enää lisääntymiskykyinen. Brittitutkijat löysivät ilmiölle nyt evolutiivisen selityksen: emon läsnäolo parantaa koiraspuolisten jälkeläisten selviytymistä vielä aikuisinakin.

Exeterin yliopiston Emma Foster laski kollegoineen valasseurantatutkimusten aineistoista, että miekkavalasemon kuolema neljätoistakertaistaa yli 30-vuotiaan urospoikasen riskin kuolla vuoden aikana. Samanikäisten naarasjälkeläisten kuolinriskin emon menetys vain kolminkertaistaa, alle 30-vuotiaiden naaraiden riskiin se ei vaikuta mitenkään.

Koska naarasjälkeläiset pysyttelevät veljiensä tavoin emonsa seurassa eli poikaset huolehditaan isoemon parvessa, tutkijat päättelevät, että emot hyötyvät koiraspuolisten jälkeläistensä hengissäpysymisestä enemmän vähemmällä voimavarojen kulutuksella. Eli pysymällä itse hengissä pitkään, valasemo mahdollistaa urospoikastensa lisääntymisen eli lisää näin poikasenpoikasten määrää. Näin valasnaaras turvaa tehokkaimmin oman geenilinjansa jatkumon.

Tutkijat arvelevat, että emo parantaa koiraspoikasen mahdollisuuksia pysyä hengissä auttamalla ruuan saalistuksessa ja uhkien torjumisessa. Sitä, miksi emon kuolema vaikuttaa niin paljon väkevämmin uros- kuin naarasjälkeläisen selviytymiseen, ei tiedetä.

Tutkimuksen julkaisi Science.