Venekunta pelastettiin Välimerestä Libyan rannikolla viime kesäkuussa. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters
Venekunta pelastettiin Välimerestä Libyan rannikolla viime kesäkuussa. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters

Salakuljettajat pyrkivät myös suojelemaan mainettaan.

Keskisen Välimeren reitillä Libyasta Italiaan toimivat ihmissalakuljettajat näyttävät operoivan eräänlaisina yksityisyrittäjinä. Taustalla ei ole suurempaa organisaatiota, kertoo European Journal of Criminology -tiedelehdessä julkaistu uusi tutkimus.

Yksittäisten toimijoiden pidättäminen ei silti ole tutkimuksen nojalla tehokas keino torjua ihmissalakuljetusta. Markkinoilla on niin paljon kysyntää, että joku toinen ottaa pian bisneksen hoitaakseen.

Cambridgen yliopiston kriminologi Paolo Campana on toteuttanut laajan tutkimuksen Välimeren ihmissalakuljettajien toiminnasta aineistonaan Lampedusan onnettomuuden tutkintamateriaali.

Vuonna 2013 Lampedusan saaren edustalla Välimerellä upposi siirtolaisia kuljettanut kalastusalus. Onnettomuudessa kuoli 366 ihmistä.

Italian viranomaiset käynnistivät laajan tutkinnan, jossa muun muassa kerättiin lausuntoja siirtolaisilta ja tallennettiin salakuljettajien puheita kuuntelulaitteiden avulla Välimeren molemmilla puolilla.

Tämän aineiston pohjalta Campana on laatinut eräänlaisen verkostoanalyysin siitä, miten salakuljetusbisnes pyörii.

”Ihmisiä Afrikan sarvesta Eurooppaan Libyan kautta tuovan salakuljetusringin toiminta ei vaikuta siltä, että taustalla käskyjä antaisi jokin suurempi organisaatio. Toiminta eroaa täysin siitä, miten mafian kaltainen organisaatio pyörii”, Campana kertoo tutkimustiedotteessa.

On arveltu, että Sisilian mafialla olisi sormensa pelissä salakuljetusbisneksessä. Tästä ei kuitenkaan löytynyt mitään viitteitä.

Campanan aineistossa on tunnistettu kolmisen sataa Lampedusan onnettomuuden aikoihin toiminutta ihmissalakuljettajaa. Näistä 95 prosenttia oli miehiä ja toimi keskisen Välimeren pääreitillä.

Reitillä kulkee ihmisiä Afrikan sarvesta Libyan kautta Italiaan ja sieltä eteenpäin muualle Eurooppaan. Valtaosan päämääränä olivat Pohjoismaat.

Salakuljetukseen kytkeytyi myös ihmisiä, jotka hankkivat rahaa sieppaamalla ihmisiä Libyan aavikoilla sekä tripolilaisia miliisejä, jotka vapauttavat siirtolaisia pidätyskeskuksista lahjuksia vastaan.

”Ihmiset erikoistuvat”, Campana sanoo.

Ihmissalakuljettajista erottui alkeellinen hierarkia joillain reitin pätkillä. Valtaosa toiminnassa mukana olevista toimii käskyjä vastaanottavina avustajina. Noin 15 prosenttia tekijöistä toimii järjestäjinä.

”Järjestäjien välillä ei kuitenkaan näytä olevan koordinaatiota, mikä tukee ajatusta siitä, että ihmissalakuljettajat toimivat eräänlaisina vapaina yrittäjinä.”

Toisin sanoen järjestäjät pyörittävät omaa bisnestään alaistensa kanssa, mutta eivät muodosta laajempaa verkostoa. Italian päässä toimivat ihmissalakuljettajat eivät esimerkiksi olleet juuri lainkaan yhteydessä toisiinsa.

Tutkimus selvitti myös salakuljetusbisneksen rahaliikennettä. Kuuntelulaitteilla saatu tieto ja siirtolaisten haastattelut paljastavat, että maksut salakuljettajille hoidetaan pankeista riippumattomalla Hawala-rahansiirtojärjestelmällä.

Yksi salakuljettaja veloitti eräältä pariskunnalta Välimeren ylityksestä 3 600 dollaria (2 940 euroa). Toinen laskutti 150 euroa automatkasta Sisiliasta Roomaan.

Aineisto paljasti myös, että salakuljettajat ovat tarkkoja maineestaan.

Eräässä nauhoitetussa keskustelussa yksi salakuljettaja moittii toista siitä, että tämä on ahtanut veneen liian täyteen ihmisiä. Läksyttäjä vertaa veneen ylitäyttöä siihen, että jättää yhteisasunnon vessan siivoamatta. Se saa kaikki osalliset näyttämään huonolta.

Kuuntelunauhojen perusteella salakuljettajat ovat myös maksaneet korvauksia Lampedusan onnettomuudessa menehtyneiden siirtolaisten omaisille pelastaakseen maineensa.

Jos salakuljettaja ei pysty tarjoamaan toimivaa palvelua, hän menettää asiakkaansa.

Vuonna 2016 Välimeren yli Italiaan matkusti ennätykselliset 181 000 ihmistä. Viime vuonna määrä väheni kolmanneksella 117 000:nteen.

Campana korostaa, että salakuljetuksen torjuntaan tarvitaan koordinoituja ja samanaikaisia toimia kaikilta reitin varrella olevilta mailta. Bisnes on niin kannattavaa, että tarjontaa on vaikea kitkeä.

”Tämä on valtavan kysynnän ajama markkina, ja ratkaisu on puuttua tähän kysyntään.”

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.