Venekunta pelastettiin Välimerestä Libyan rannikolla viime kesäkuussa. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters
Venekunta pelastettiin Välimerestä Libyan rannikolla viime kesäkuussa. Kuva: Stefano Rellandini/Reuters

Salakuljettajat pyrkivät myös suojelemaan mainettaan.

Keskisen Välimeren reitillä Libyasta Italiaan toimivat ihmissalakuljettajat näyttävät operoivan eräänlaisina yksityisyrittäjinä. Taustalla ei ole suurempaa organisaatiota, kertoo European Journal of Criminology -tiedelehdessä julkaistu uusi tutkimus.

Yksittäisten toimijoiden pidättäminen ei silti ole tutkimuksen nojalla tehokas keino torjua ihmissalakuljetusta. Markkinoilla on niin paljon kysyntää, että joku toinen ottaa pian bisneksen hoitaakseen.

Cambridgen yliopiston kriminologi Paolo Campana on toteuttanut laajan tutkimuksen Välimeren ihmissalakuljettajien toiminnasta aineistonaan Lampedusan onnettomuuden tutkintamateriaali.

Vuonna 2013 Lampedusan saaren edustalla Välimerellä upposi siirtolaisia kuljettanut kalastusalus. Onnettomuudessa kuoli 366 ihmistä.

Italian viranomaiset käynnistivät laajan tutkinnan, jossa muun muassa kerättiin lausuntoja siirtolaisilta ja tallennettiin salakuljettajien puheita kuuntelulaitteiden avulla Välimeren molemmilla puolilla.

Tämän aineiston pohjalta Campana on laatinut eräänlaisen verkostoanalyysin siitä, miten salakuljetusbisnes pyörii.

”Ihmisiä Afrikan sarvesta Eurooppaan Libyan kautta tuovan salakuljetusringin toiminta ei vaikuta siltä, että taustalla käskyjä antaisi jokin suurempi organisaatio. Toiminta eroaa täysin siitä, miten mafian kaltainen organisaatio pyörii”, Campana kertoo tutkimustiedotteessa.

On arveltu, että Sisilian mafialla olisi sormensa pelissä salakuljetusbisneksessä. Tästä ei kuitenkaan löytynyt mitään viitteitä.

Campanan aineistossa on tunnistettu kolmisen sataa Lampedusan onnettomuuden aikoihin toiminutta ihmissalakuljettajaa. Näistä 95 prosenttia oli miehiä ja toimi keskisen Välimeren pääreitillä.

Reitillä kulkee ihmisiä Afrikan sarvesta Libyan kautta Italiaan ja sieltä eteenpäin muualle Eurooppaan. Valtaosan päämääränä olivat Pohjoismaat.

Salakuljetukseen kytkeytyi myös ihmisiä, jotka hankkivat rahaa sieppaamalla ihmisiä Libyan aavikoilla sekä tripolilaisia miliisejä, jotka vapauttavat siirtolaisia pidätyskeskuksista lahjuksia vastaan.

”Ihmiset erikoistuvat”, Campana sanoo.

Ihmissalakuljettajista erottui alkeellinen hierarkia joillain reitin pätkillä. Valtaosa toiminnassa mukana olevista toimii käskyjä vastaanottavina avustajina. Noin 15 prosenttia tekijöistä toimii järjestäjinä.

”Järjestäjien välillä ei kuitenkaan näytä olevan koordinaatiota, mikä tukee ajatusta siitä, että ihmissalakuljettajat toimivat eräänlaisina vapaina yrittäjinä.”

Toisin sanoen järjestäjät pyörittävät omaa bisnestään alaistensa kanssa, mutta eivät muodosta laajempaa verkostoa. Italian päässä toimivat ihmissalakuljettajat eivät esimerkiksi olleet juuri lainkaan yhteydessä toisiinsa.

Tutkimus selvitti myös salakuljetusbisneksen rahaliikennettä. Kuuntelulaitteilla saatu tieto ja siirtolaisten haastattelut paljastavat, että maksut salakuljettajille hoidetaan pankeista riippumattomalla Hawala-rahansiirtojärjestelmällä.

Yksi salakuljettaja veloitti eräältä pariskunnalta Välimeren ylityksestä 3 600 dollaria (2 940 euroa). Toinen laskutti 150 euroa automatkasta Sisiliasta Roomaan.

Aineisto paljasti myös, että salakuljettajat ovat tarkkoja maineestaan.

Eräässä nauhoitetussa keskustelussa yksi salakuljettaja moittii toista siitä, että tämä on ahtanut veneen liian täyteen ihmisiä. Läksyttäjä vertaa veneen ylitäyttöä siihen, että jättää yhteisasunnon vessan siivoamatta. Se saa kaikki osalliset näyttämään huonolta.

Kuuntelunauhojen perusteella salakuljettajat ovat myös maksaneet korvauksia Lampedusan onnettomuudessa menehtyneiden siirtolaisten omaisille pelastaakseen maineensa.

Jos salakuljettaja ei pysty tarjoamaan toimivaa palvelua, hän menettää asiakkaansa.

Vuonna 2016 Välimeren yli Italiaan matkusti ennätykselliset 181 000 ihmistä. Viime vuonna määrä väheni kolmanneksella 117 000:nteen.

Campana korostaa, että salakuljetuksen torjuntaan tarvitaan koordinoituja ja samanaikaisia toimia kaikilta reitin varrella olevilta mailta. Bisnes on niin kannattavaa, että tarjontaa on vaikea kitkeä.

”Tämä on valtavan kysynnän ajama markkina, ja ratkaisu on puuttua tähän kysyntään.”

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4404
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

"These problems, if they hold true in people as has been shown in the case of BPA, will carry over to future generations through their effects on the germline. The researchers showed that, if it were possible to eliminate bisphenol contaminants completely, the effects would still persist for about three generations ." BPA replacements in plastics cause reproductive problems in lab mice
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.