Infrapuna siirtää dataa kymmeniä tai satoja kertoja nopeammin kuin nykyinen wifi. Kuva: Ville Honkonen
Infrapuna siirtää dataa kymmeniä tai satoja kertoja nopeammin kuin nykyinen wifi. Kuva: Ville Honkonen

Ensimmäiset valolla toimivat wifi-lähettimet saadaan kauppoihin viiden vuoden päästä, uskoo tutkija.

Langattomien verkkojen tiedonsiirtonopeudet voisivat kasvaa tuntuvasti, jos radioaaltojen sijaan käytettäisiin valoa.

Eindhovenin teknillisen yliopiston tohtoriopiskelija Joanne Oh rakensi väitöskirjatyössään infrapunavalolla toimivan langattoman lähettimen, joka ylsi huimiin tiedonsiirtonopeuksiin ainakin lyhyillä etäisyyksillä.

Kahden ja puolen metrin päästä Ohin ”valomodeemi” siirsi dataa 42,8 gigabittiä sekunnissa. Nykyiset langattomat verkot pystyvät kymmenien tai parhaimmillaan satojen megabittien siirtonopeuteen.

Uusi keksintö on osa Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamaa langattoman tekniikan kehityshanketta.

Laite perustuu valoantenneihin, jotka voidaan asentaa esimerkiksi kattoon. Antennit lähettävät valokuidusta tulevia säteitä eri kulmissa ja eri aallonpituuksilla. Käytettävä valo on ihmissilmälle näkymätöntä infrapunaa.

Laitteen käyttämän infrapunavalon taajuus on jopa 200 terahertsiä, joten se pystyy kuljettamaan paljon enemmän dataa kuin muutamien gigahertsien taajuudella toimivat wifi-verkot.

Laite seuraa käyttäjän liikkeitä ja vaihtaa antennista toiseen, jos lähettimen ja tietokoneen välille tulee näköeste. Jos verkkoon liitetään useampia laitteita, kukin saa omalla aallonpituudellaan toimivan valonsäteen eikä tiedonsiirtokapasiteettia ei tarvitse jakaa laitteiden välillä, kerrotaan Eindhovenin teknillisen yliopiston tiedotteessa.

Langattoman tekniikan Browse-kehityshankkeen johtaja Ton Koonen arvioi, että ensimmäiset valoa käyttävät wifi-lähettimet saadaan kauppoihin viiden vuoden päästä.

Muutkin tutkimusryhmät selvittävät eri tapoja hyödyntää valoa tiedonsiirrossa. Esimerkiksi huoneiston led-valot voisivat siirtää tietoa langattomasti, mutta tällä tekniikalla ei ole päästy kovin suuriin kaistanleveyksiin.

NytRiitti
Seuraa 
Viestejä2544
Liittynyt12.9.2012

Valolla sata kertaa nopeampi langaton verkko

syytinki kirjoitti: Tunnustan tyhmyyteni ja häpeän tietysti. En tajua millään mitä saakelin hyötyä on valon avulla toimivasta langattomasta verkosta normihuushollissa. Oli sitten kuinka nopsa lystää. Valosta tulee mieleen, ettei se kohtuullisen hyvin rakennetussa kämpässä läpäise seiniä. Jossain avokonttorissa ehkä.
Lue kommentti
Himuli
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt10.3.2016

Valolla sata kertaa nopeampi langaton verkko

Liian hankalaa jos pitää jotain välityslaitteita asennella sinne sun tänne, ei jatkoon. Kyllä täytyy mennä seinien, esineiden ja ihmisten läpi se yhteys, se on lähtökohta jota ei voi kyseenalaistaa. Se on se ainoa syy langattomuuteen, näppäryys. Sama vetää sitten se piuha kohteeseen jos pitää huolehtia "näköyhteydestä."
Lue kommentti

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.